Mallinmukaisesta askartelusta eteenpäin – Jälleenlöydetyt diat osa 3
03/05/2021
Askartelua, taidetta ja työtä – Jälleenlöydetyt diat osa 5
17/05/2021
Jälleenlöydetyt diat - osa 4
Toisin ajatellut virikealustat
1970-luvulla lasten valmiit askartelutyöt koottiin yleensä aikuisten tekemälle keskusaiheen teeman mukaiselle virikealustalle. Etsiessämme reittejä mallinmukaisesta askartelusta uusiin lähestymistapoihin, aloimme kääntää virikealustan ideaa toisin päin niin, että aikuisten ennakkovalmistelun sijaan lasten annettiin itse tehdä virikealustat. Siitä tuli ikään kuin luonnos tai johdanto aloitetun aiheen käsittelylle. Teeman tutkimisen aikana, lapset täydensivät ”johdantoluonnosta” omilla yksilöllisillä tai työryhmien yhdessä tekemillä askartelutöillä.
Tässä kansainvälisyyskasvatuksen piiriin kuuluneessa projektissa lapset ovat ensin maalanneet vesivärillä sinisen merenselän. Siihen on sitten askarreltu yhdessä käytyjen keskustelujen virittäminä rannat ja vuori, hotellialue, vanha kalastajakylä plataanipuineen, lampaat ja vuohet vuorilaitumelle ja lopuksi viljelysmaat oikeaan reunaan. Merelle on askarreltu hedelmäkennoista purjeveneitä. Taivasosuudessa on sovellettu vähän taiteellisempaa lähestymistapaa ja taivaalla lentelee Kookaburralintuja. Kokonaisuus muodostaa visuaalisen kertomuksen kuvitteellisesta lomakohteesta, jonka piirteistä ja ilmiöistä lasten kanssa on keskusteltu.
Virikealustalle alkoi myös tulla uusia tehtäviä ja muotoja. Olimme vähitellen ruvenneet kokoamaan opetuskeskustelujen virittäjäksi ja tueksi informaatioseiniä. Lapset askartelivat ne itse etsimällä sopivia lehtikuvia, jotka liimattiin kartonkiarkeille aiheen mukaan luokitellen ja ryhmitellen. Lapset kertoivat mitä heidän leikkaamissaan kuvissa oli ja miksi olivat leikanneet juuri sen kuvan. Kuvista etsittiin yhdessä lasten kanssa myös mahdollisia askartelu tai maalausaiheita, joiden uskoimme vahvistavan käytyjen keskustelujen tarjoamaa informaatiota. Askartelutöissä ei pyritty toistamaan informaatioseinän ja siitä virinneiden keskustelujen teemoja sellaisenaan, vaan niillä tavoiteltiin uusia tarinoita niistä asioista, joita oli juuri tutkittu ja opittu.
Suuret kuvat toimivat myös monipuolisemman työskentelyn ”muistiinpanoalustana”. Koko kuva saattoi syntyä päivien ja viikkojenkin toiminnan tuloksista, kun lasten työt kiinnitettiin siihen sitä mukaa, kun teeman käsittely eteni ja siitä virinneitä töitä valmistui. Tai sitten kuvaa työstettiin edelleen yksinkertaisesta taustamaalauksesta, lisäämällä siihen työryhmien toiminnassa syntyneitä uusia elementtejä. Oikeastaan lapset eivät siis enää tehneetkään virikealustaa, vaan tavallaan kuvitetun raportin teeman käsittelystä tai visuaaliset muistiinpanot käsillä olleesta teemasta. Tässä saattaa olla hiukan Freinet:n (1896 – 1966) ”Ihmisten koulun” vaikutusta, jonka johtavana ideana on, että lapset työstävät ja kokoavat opetusmateriaalin itse ja projekti päättyy, kun kerätty ja tutkittu aineisto on koottu yhteen.
Tällaista työtapaa aloimme kutsua projektityöskentelyksi. Sen tarkoituksena oli aikaansaada lapsiryhmälle varhaiskasvatuksen yleisiä tavoitteita palvelevaa toimintaa. Toimintaa ei suunniteltu tavoitteista käsin, vaan projektin aikana ja sen päätyttyä arvioimme, mitä tavoitteita juuri siihen projektiin aikaan saatu toiminta ja työskentely, on saattanut palvella.
Aikuisten maailmassa projekti tarkoittaa tarkoin suunniteltua ja johdettua päämäärätietoista toimintaa, jonka tulokset ja välitavoitteet ovat etukäteen tarkoin määritellyt ja aikataulutetut valmistumispäivämäärää myöten. Projektipäällikkö vastaa siitä, että aikataulu pitää ja tavoitteet saavutetaan.
Meidän projektityöskentelymme tarkoitti vähän muuta; että projektin lähtökohta ja päämäärä olivat kaikkien tiedossa, mutta toimintasuunnitelma kehkeytyi ja tarkentui lasten kiinnostuksen ja toiminnan kuluessa avautuvien mahdollisuuksien mukaan. Projekteiksi niitä sanottiin siksi, että niissä kuitenkin tutkittiin asioita intensiivisesti ja työskenneltiin yhdessä sovittua päämäärää kohti edeten. Tavallisesti projekti katsottiin valmiiksi sitten, kun siitä ei enää virinnyt kiinnostavaa toimintaa.
Seppo Sarras
Varhaiskasvatuksen alalla mittavan uran tehnyt Seppo Sarras valmistui lastentarhanopettajaksi Oulun lastentarhaseminaarista vuonna 1973. Hän täydensi opintoja ensin Oulun yliopistossa 1973-1974 ja myöhemmin vielä Joensuun yliopistossa 1985. Työuran hän aloitti Imatralla päiväkodinjohtajana 1974. Vuonna 2003 Sarras siirtyi Helsinkiin, ensin Kallion päivähoitoalueen päälliköksi ja sitten Päivähoidon vastuualueen kehittämiskonsultiksi.
