Poikkeusolot päiväkodeissa ”Milloin tämä loppuu”
03/04/2020
Kukkiva kansanlastentarha
08/05/2020
Taidekasvatusta voi toteuttaa monenlaisissa oppimisympäristöissä. Sisätilojen lisäksi luonto on mitä parhain oppimisympäristö. Keväinen luonto herää ympärillämme ja antaa voimia koronakriisin keskelle. Metsä ja suomalainen luonto tarjoaa kotona oleville lapsille ja aikuisille upeita retkikohteita ja yhteisen oppimisen mahdollisuuksia. Ilmaisun monia muotoja voi toteuttaa ulkoilutilanteissa ja luontoretkillä metsissä, pelloilla ja rannoilla.
Ympäristöpedagogiikka liittyy luontevasti taiteisiin. Luonto antaa taidepedagogiikalle uuden ulottuvuuden ja inspiraatio oppimisen teemaan voi lähteä lasten luontoon liittyvistä mielenkiinnon kohteista ja kasvaa monipuolisiin lasten taiteellisen ilmaisun muotoihin.
Luontoympäristön vaikutusalue ihmiseen on hyvin moniulotteinen. Luonto koskettaa lasta moniaistisesti ja kokonaisvaltaisesti. Lapsi tutkii ympäristöään taiteilijan tavoin ja taiteen historiasta tunnemme monta tarinaa siitä, kuinka luonto ja lapsena luonnosta saadut peruskokemukset ovat toimineet inspiraationa taideteosten synnylle. Tunnemme mm. tarinan Jean Sibeliuksen lapsuudesta ja siitä, kuinka hän toi Aulangon metsistä kotiinsa tyhjään tulitikkurasiaan tallennetun sammalenpalan saadakseen vielä kotonakin tuntea sammalen kosketuksen ihollaan tai aistia sammalen ja metsän tuoksun rasiaan tallennetusta palasesta metsää.
"Luonto toimii lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen edistäjänä ja persoonallisuuden kaikkien osa-alueiden rikastuttajana."
Myöhemmin Ainolassa, kun Sibelius oli jo isoisä, hänen kerrotaan kysyneen lapsenlapsiltaan, jotka tulivat ulkoa leikkimästä Ainolan lähimetsästä, että ”Mitä kuulitte metsässä?”. Kun lapset kertoivat, etteivät olleet kuulleet mitään, tai kiinnittäneet mitään erityistä huomiota luonnon ääniin, oli säveltäjämestari todennut: ”Menkää takaisin metsään ja kuunnelkaa”.
Jokainen hetki on kasvatuksellisesti merkittävä hetki ohjata lasta tarkkailemaan luontoa ja ympäristöä, sillä taito kuunnella ja aistia ympäristöä, on merkittävä taito ihmiselle. Lapset usein myös huomaavat sen, mikä aikuiselta jää huomaamatta. Lapset osaavat katsoa lähelle. Lasten ympäristöstään saamat havainnot ja kokemukset siirtyvät lapsen ilmaisuun.
Päiväkoti ja esikoulu ovat kodin ohella alle kouluikäisen lapsen keskeisimpiä taiteellisia kasvuympäristöjä ja sen vuoksi yhteiset luontoretket ovat sille mitä parhainta kasvualustaa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi on aikuisen rooli lapsen ohjaamisessa. Varhaiskasvatuksen opettajan ja lapsen sensitiivinen vuorovaikutussuhde rakentaa lapsen luottavaista ja positiivista minäkäsitystä sekä itsetuntoa.
"Luonto hoitaa niin lasta kuin aikuistakin. Luontoretket, tarinat, kuvat ja musiikki auttavat hyvän mielen luomisessa."
Taide voi toimia tarvittaessa rauhoittavana tai toisaalta aktivoivana, iloa ja intoa luovana tekijänä. Keskeistä on luottamus, ryhmän tunneilmaston aitous, turvallisuus, hyväksyvyys ja toiminnan johdonmukaisuus. Tunteiden kokonaisvaltainen kokeminen taiteissa ja erilaisten tunteiden ilmaiseminen taiteiden kautta avaavat lapselle monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja itseilmaisuun.
Seuraavassa pieni esimerkkitarina, jossa lähtökohtana on retki luontoon, siihen liittyvä tarina, havainnot luonnon äänistä ja tarinasta kumpuava lapsen oma ilmaisu kuvien ja sävellysten muodossa. Tämä esimerkkitarina on toteutettu helsinkiläisen päiväkoti Ruusun eskariryhmässä ja kuvat lasten taideteoksista toimivat tämän blogitekstin kuvituskuvina. Lapset ovat tehneet sävellyksensä kuviin merkitsemällä rytmit rytmimerkein ja melodian rytmimerkin viereen kanteleen kielen numeroilla.
Pieni tarina kevään kadonneista äänistä ja siitä kuinka ne taas löydettiin
Oli keväinen aamu. Matti oli matkalla esikouluun. Päiväkoti oli pienen metsän takana, ja koska Matti oli jo eskari, oli hänellä lupa kulkea päiväkotiin yksin tuon metsän halki kulkevaa polkua pitkin. Tänään eskarissa oli kantele-eskari ja Matilla oli repussaan oma viisikielinen kantele, jolla hän osasi jo soittaa monta sävelmää ja säestää mansikka- ja mustikka-soinnuilla. Tänään eskarissa harjoiteltaisiin esitystä kevätjuhlia varten.
Matti astui ulos talosta. Keväinen aamu oli erilainen. Aurinko ei paistanut, vaan taivasta peittivät vielä raskaat pilvet. Yöllä oli ollut kova myrsky, ja vaikka oli jo kevät, maahan oli satanut lunta ja puut olivat kuuran peitossa. Kaikkialla oli hiljaista, vain Matin omien askelten rasahteleva ääni kuului hänen kävellessään vesilätäkön päällä, sen pinnalle muodostuneen jääpeitteen rikkoutuessa: rits, rats.
Miksi metsä oli niin hiljainen, vaikka kevään äänten piti jo kuulua?
Matti otti repustaan viisikielisen kanteleensa ja heläytti sävelen ilmoille sen ensimmäiseltä kieleltä. Kantelessa olikin ihmeelliset kielet, sillä sen ensimmäisen kielen sävel lensi suoraan mykän ja hiljaisen kiurun nokkaan. Kiurun nokka avautui tuon kanteleen sävelen kosketuksesta ja kiuru sai äänensä takaisin. Kiuru kertoi Matille viime öisen myrskyn tapahtumat. Pakkaspoika ja hänen pikkuserkkunsa Puhurinpoika olivat kinastelleet siitä, saisivatko talven jatkumaan läpi kesän. Puhurinpoika oli keksinyt sulkea kaikkien metsän asukkaiden suut, ettei kukaan voisi kertoa kevään tulosta kenellekään.
Kun lintujen laulu olisi kadonnut, silmut eivät aukeaisi, ruoho ei nousisi maasta, kukat eivät kukkisi, uusi elämä ei alkaisi. Olisi ikuinen talvi, niin kauan kuin kevään äänet olisivat vaiennetut. Vain lapsen lähettämä sävelviesti voisi avata tien kesään. Sen Matti oli nyt ihmeellisellä kanteleen ensimmäisen kielen heleällä sävelellä saanut aikaan. Kiuru on juuri se lintu, joka ensimmäisenä laulullaan kertoo kevään tulosta: priiopriiopriiopriio.
Kiuru opasti Mattia korkean koivun juurelle. Koivun latvassa istui peipponen, mutta aivan hiljaa. Matti soitti kanteleen toista kieltä ja sävel lähti lentoon korkean koivun latvaan ja siellä suoraan peipposen nokkaan. Peipposen nokka avautui ihmeen kauniiseen lauluun ja se kertoi, että kesä lähestyi: zyp,zyp, zink, zink, tikstikstikstiks,trryyy.
Kiuru ja peipponen opastivat Mattia metsän reunassa olevan halkopinon luo, jossa majaili västäräkki. Matti heläytti ihmesävelen kanteleensa kolmannesta kielestä ja niin se lensi västäräkin nokkaan. Västäräkki keikutti hauskasti pyrstöään ja alkoi visertää kevätvirttään iloisesti tanssahdellen: tsi-lip, tsi-lip, tsi-lip.
Yhdessä he kulkivat eteenpäin, kunnes tulivat metsän reunaan, jossa esikoulu sijaisi. Siellä räystään alla olikin pääskynen, hieman apeana miettimässä uskaltaisiko aloittaa pesänrakennusta näin kylmällä säällä. Matti heläytti kanteleen neljättä ihmekieltä ja jälleen se tapahtui: sävel lennähti pääskysen nokkaan ja liverrys alkoi: tsiliptsiliptsilipkrrrr.
Ihme oli tapahtunut. Kesä oli tullut ihan hetkessä! Lintujen äänet olivat palanneet.
Matti nousi päiväkodin portaille ja heläytti sieltä vielä viidennen ihmekielen sävelen ilmoille. Sävel kiiri korkeuksiin, yläilmoihin, läpi pilvien, hajotti ne ja kutsui auringon esille. Aurinko lämmitti ja valaisi. Aurinko sulatti lumet ja jäät. Aurinko herätti silmut ja valaisi koko tienoon ihmeellisellä valollaan. Aurinko sulatti lämmöllään myös tekoaan katuvaisten Pakkaspojan ja Puhurinpojan sydämet: ”Saatte anteeksi, nyt on aikanne levätä! Talvella on oma aikansa ja nyt on kesän aika tulla!”
Esikoulun opettaja ja lapset tulivat pihalle ihmettelemään aurinkoa ja lintujen liverrystä. Myös pienet kevätpörriäiset olivat heränneet ja surisivat maasta nousevien krookusten ja kevätliljojen ympärillä. Matti kertoi kaikille tarinansa kanteleensa ihmekielten sävelistä, jotka olivat auttaneet kevään lintuja saamaan lauluäänensä takaisin. Yhdessä todettiin, miten tärkeä on kuunnella ja auttaa aina siinä missä voi. Arjen ihmeitä tapahtuu joka päivä, kuten nytkin. Kevät oli palannut, lämpö ja elämän äänet voittivat talven.
Kaikilla oli iloinen ja kiitollinen mieli. Kun lapset olivat rauhassa kuunnelleet luonnon omaa musiikkia, opettaja kutsui heidät sisälle, ja jokainen lapsi sai keksiä omaa musiikkia kanteleellaan soittaen tai laulaen. Siitä keväisestä eskaripäivästä tulikin oikea lasten ja luonnon yhteinen konserttipäivä.
Minkälaisia kevään säveliä ja lauluja sinä voisit keksiä? Miten aurinko soi? Mikä on kevään väri? Miten se soi?
Laula, soita, nauhoita ja kuuntele! Lähetä laulusi isovanhemmillesi tai kaverillesi videon tai puhelun muodossa. Anna hyvän kiertää!
Vanha sanonta kevään saapumisesta kuuluu: ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.”
Inkeri Ruokonen
Varhaiskasvatuksen professori, Turun yliopisto
Ebeneser-säätiön hallituksen puheenjohtaja
Lähteitä ja kirjallisuutta:
Kirkkopelto, K. (2015). Soiva metsä. Jean Sibeliuksen matkassa. Helsinki: Lasten keskus.
Ruokonen, I. (2020). Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää
YLE. Orkesterikone. Sibelius. [Viitattu 12.4.2020]
Lintujen äänilähteitä:
Luontoliiton kevätseuranta-sivusto [Viitattu 12.4.2020]
Keväistä musiikkia musiikkimaalauksen aikana kuunneltavaksi:
EJ. Rautavaara. Cantus Arcticus. Konsertto linnuille ja orkesterille.
A.Vivaldi: Kevät, konserttosarjasta Neljä vuodenaikaa
J.Strauss: Kevään ääniä
P. Tsaikovsky: Kukkaisvalssi
