Luontokokemukset virittävät lapsen ilmaisun moniin muotoihin
05/05/2020
Esineen tie museoon – museoharjoittelu Lastentarhamuseossa
04/09/2020
Kukkaloistoa Ebeneserin puutarhassa vuonna 1933. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Päiväkodin piha on kaikille lastentarhoissa ja päiväkodeissa lapsuuttaan viettäneille tai siellä työskenneille muistorikas ympäristö. Pihalla on leikitty, iloittu, nautittu lämmöstä, lumesta ja kuralätäköistä, surtu ja ikävöity.
Pihaympäristö ei ole koskaan muuttumaton, vaan jokainen päivä on erilainen. Vuodenajat, sää, ryhmä, saatavilla olevat välineet ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, millainen mahdollisuuksien tila piha lapselle kulloinkin on. Pitkällä aikavälillä esimerkiksi muuttuva ilmasto, pedagogiset virtaukset sekä yleiset arvot ja normit pitävät yllä jatkuvaa, mutta hidasta pihaympäristöjen muutostilaa.
Lastentarhamuseossa on tänä keväänä sukellettu päiväkodin pihaympäristöihin valokuvien kautta. Tarkastelemalla eri aikakausien valokuvia päiväkotien pihoilta ja lähiympäristöistä voi havaita, miten lasten ulkoilu varhaiskasvatuksessa on muuttunut. Tervetuloa tutustumaan Pihapuuhia lipastossa -näyttelyyn heti kun museo on taas auki!
Vaikka Kallio kukkii -kaupunginosafestivaali juhlistaa ennen kaikkea Kallion tämänhetkistä kukoistusta ja kulttuuritarjontaa, ei ole koskaan liian myöhäistä katsoa ajassa taaksepäin kaupunginosan aiempaan kukkaloistoon.
Ebeneserin kansanlastentarha Helsinginkatu 3 - 5:ssa kukoisti vuosikymmenten ajan menneen vuosisadan alusta saakka. Keväällä 1908 avatussa Ebeneserissä sovellettiin fröbeliläistä pedagogiikkaa, johon kuului olennaisena osana vehreä ja viidakkomainen puutarha, joka tarjosi lapselle mieluisan ulkoilu- ja leikkiympäristön sekä mahdollisti puutarhanhoidon harjoittelun.
Ebeneserin kasvimaan hoitoa vuonna 1933. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Ebeneserin kukoistusta korosti sen kontrasti lähiympäristöön. Ebeneserin puutarhaa muistelee esimerkiksi opettajaseminaarissa vuosina 1931 – 1933 opiskellut Hellevi Kaila:
”…Vain lauta-aita eroittaa sen kadusta, kivierämaasta, vuokrakasarmeista. Miten erilaista onkaan aidan tällä puolella! Kukkaset heloittavat ja hymyilevät, vanha vaahtera levittää varjoaan, ilmakin tuntuu täällä raikkaammalta ja puhtaammalta…”
Kukkia ja kasveja Ebeneserissä riitti joka lähtöön. Kasvimaalla kasvatettiin muun muassa porkkanoita, perunoita, raparpereja ja kurpitsoja. Kasvimaa tuotti satoa paljon ja sadonkorjuu oli odotettua aikaa. Toisinaan kurpitsat kasvoivat niin suuriksi, että niitä tarvittiin useampi lapsi kantamaan.
Sadonkorjuuta Ebeneserin kasvimaalla 1910-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Kasvimaa ei tarjonnut paitsi kaivattua lisää ruokapöytään, vaan tarjosi lisäksi lapsille enemmän tai vähemmän mielekkäitä työtehtäviä. Kasveja piti istuttaa ja kastella, istutuspenkkejä kääntää ja lannoittaa. Lisäksi oli kitkettävä rikkaruohot ja korjattava valmis sato. Työt olivat tärkeä osa kansanlastentarhan arkea ja pedagogiikkaa. Työnteon katsottiin olevan lapsille hyväksi, sillä se kehitti ”kättä, sydäntä ja ajatusta”.
Ebeneserin pihan kasvimaalla 1910-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Mutta kukkia Ebenerissä todella riitti! Puutarhassa kasvoi muun muassa ruusuja, orvokkeja ja auringonkukkia, ja nurmikkoalueilla niittykukat saivat kasvaa vapaana. Pihaa reunustavan muurin ja aidan sai villinä kasvava viiniköynnös valloittaa tahtomallaan tavalla. Omenapuut kukkivat ja tuoksuivat. Heinä kasvoi pitkänä pihan nurkissa ja houkutti lapsia seikkaluihin.
Luonnon kauneutta ja hehkua ei Ebeneserissä haluttu rajoittaa. Kaunis puutarha paitsi miellytti silmää, myös rikasti lasten leikkimaailmaa.
Vehreä puutarha lisäsi lastentarhan viihtyisyyttä monin tavoin. Kesäisin pihamaalla pidettiin kutsuja nukeille tai tehtiin muita Ebeneserin arkeen kuuluvia puuhia, kuten kuorittiin perunoita ja pestiin nukkepyykkiä. Hyvällä säällä pöydät saatettiin kantaa puutarhaan, ja lounas nautittiin omenapuiden ja ruusupensaiden katveessa.
Lapsia kastelemassa kukkia Ebeneserin pihalla 1910-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Vuosien saatossa puutarhan kukkaloisto väheni. Ehkä puutarhanhoito koettiin liian raskaaksi tai uudet pedagogiset virtaukset vähensivät sen merkitystä muun toiminnan ohessa. Vuosien saatossa nurmikko väistyi ensin hiekkakentän ja lopulta kumimaton tieltä. Kukkapenkit vaihtuivat kiipeilytelineisiin ja muihin pihavälineisiin ja yksittäiset kukkalaatikot ovat korvanneet menneen ajan kukkaloiston.
Jesse Myllylahti
Varhaiskasvatuksen opettaja
Historian maisteriopiskelija, Turun yliopisto
P.S.
Ebeneserin kansanlastentarhan puutarhan voi jokainen herättää uuteen hehkuun ja loistoon värittämällä vanhoja mustavalkokuvia. Ebeneser-säätiön Flickr -sivustolta löydät vanhoja valokuvia kansanlastentarhasta ja muun muassa sen puutarhasta. Lataa kuvat koneellesi, ja kokeile värittämistä esimerkiksi colourise.sg -sivustolla!
