Sammon ryöstö ja puolustus – Tarinallisen leikin lähteillä osa 2
16/02/2022
Sammon ryöstö ja puolustus -leikki kääntyy nukketeatteriksi – Tarinallisen leikin lähteillä osa 3
29/03/2022
Wivin puistikko - Lasten leikeistä tulevaisuuden luovuuteen
Spiraali? Simpukka? Kasvukierteeltään avautuva saniaisen lehti? Näistä avautuvista kuviosta tunnet jatkossa Wivin puistikko -hankkeen. Suunnitteluvaihe Ebeneser-talon ja Lastentarhamuseon pihan muuttamiseksi yhteisölliseksi kaupunkitilaksi on alkanut yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Samoin kuin spiraalimaisen muodon monimerkityksellisyys, myös Wivin puistikko -hankkeen toteutumisen ja osallistamisen tasot avautuvat ja laajenevat kevään edetessä.
Olen aloittanut tammikuussa 2022 Wivin puistikko -hankkeen koordinoinnin parissa. Kuvailen ensin hieman taustaani ja taideperustaista otettani tähän tehtävään.
Olen koulutukseltani taidekasvattaja (TaM) ja ennen toimimista koordinoinnin parissa olen työskennellyt niin yhteisö- kuin ympäristötaideprojekteissa, kulttuurikasvatushankkeissa, museoissa ja kuvataidekoulussa. Minulla on vankka kokemus eri ikäisille, erityisesti lapsille mahdollistettavasta taidepedagogiikasta ja kulttuuriperintökasvatuksesta - etenkin erilaisten ympäristöjen ja arkkitehtuurin äärellä. Olen erityisen kiinnostunut soveltamaan laaja-alaisen taidekasvattajan ammattiosaamisen mahdollisuuksia kestävän kulttuurin edistämiseksi eri yhteyksissä ja aloilla. Wivin puistikko -hankkeen koordinointi on tästä ja monesta muustakin näkökulmasta unelmatyötäni - saan olla mahdollistamassa museoympäristössä kehitettävää tulevaisuusperintötyötä.
“Älkööt kukaan sanoko, että lapset eivät ymmärrä, sillä se riistää lapselta hänen korkeimpansa. - He ymmärtävät, eivät käsittein, vaan sisimmässään."
Friedrich Fröbel: Ihmisten kasvatus (alkp. Die Menschenerziehung, 1826). Suomennos: Aili Helenius, 2012, s. 30.
Ydintehtäviäni hankkeessa on mahdollistaa erityisesti lasten ja monimuotoisten perheiden äänien kuuluviin saamisen niin hankkeen suunnittelussa kuin toteutuksessa. Hankkeessa toivomme, että yhteisen pihasuunnitelman äärellä työskentely nostaa esiin monenlaisia mielikuvia ja tunteita toivottuihin tulevaisuuksiin liittyen. Perinteisten haastattelumenetelmien lisäksi käytössämme ovat erilaiset toiminnallisuutta tukevat toimintatavat, kuten taidekasvatuksen hyödyntäminen niin suunnittelussa kuin toteutuksessa.
Hankkeen lähtölaukauksena on toteutettu muraalimaalaus pihan itäpäätyä rajaavaan betoniseinään yhdessä Helsingin kaupungin päiväkoti Ebeneserin lasten ja perheiden kanssa. Haluammekin kiinnittää erityistä huomiota Reggio Emilia -kasvatusfilosofialta lainaten lapsen satoihin kieliin, eli taitoihin välittää ajatuksia muillakin kuin puhutun kielen tasoilla - leikin, kokeilun, kokemisen, liikkeen, aistien ja taiteen avulla. Tässä vaiheessa hanketta kiinnitämme erityistä huomiota näiden erilaisten kielien esille saamiseen sekä äänten kuulluksi tulemisen turvaamiseen hankkeen tulevissakin vaiheissa. Taidekasvatukselliset toimintatavat yhtyvät myös vahvasti kulttuuriperintökasvatuksen tavoitteeseen kulttuurisesta välittämisestä ja empaattisesta huolehtimisesta, mutta ovat lisäksi lempeydessään ja toiminnallisuudessaan oivia välineitä kulttuurin uusintamisessa.
Kuva 1. Yksityiskohta. Lithogeaphirte blaetter, die Anstalt zur Plege des Beschäftigungstriebes der Kinder und Jugend. Ohjeita toimintaan Fröbelin 1. lahjalla.
Kuva 2. Ebeneser-talon reliefi, yksityiskohta. Arkkitehti Wivi Lönn (1906/1908)
Kuva 3. Ebeneser-talon rappukäytävän kaiteet, yksityiskohta. Arkkitehti Wivi Lönn (1906/1908)
Kuva 4. Yksityiskohta Lastentarhamuseon kirjakokoelman kirjasta “Koulun kasvioppi” K. E. Kivirikko. 1920. Werner Söderström Osakeyhtiö Porvoo. Kuva 327, s. 290.
Taiteen ja taiteellisen ajattelun hyödyntämisessä on ilmennyt myös toinen tärkeä merkitys: taide voi auttaa näkemään ns. kliseiseksikin käsitetyn asian ikään kuin uudessa - jopa koskettavassa valossa. Kun aloitin tutustumisen Lastentarhamuseon arkistoihin ja historiaan ensimmäisinä työpäivinäni, minua alkoi kiinnostaa Ebeneser-talosta toistuvasti löytyvä muoto ylitse muiden - simpukka. Simpukka on kuva-aiheena minulle juuri tällainen, ehkä liiankin tutuksi tullut ja siksi merkityksellisyytensä arkisuuden pyörteissä hukuttanut symboli. Kuitenkin yhtäkkiä tämän hankkeen tavoitteiden ja talon historian tarkastelun valossa simpukassa ilmentyvä spiraalikuvio alkoi näyttäytyä puhuttelevana. Ebeneser-talon arkkitehti Wivi Lönn (1872-1966) sijoitti simpukka-aihelmia eri puolille talon julkisivujen reliefejä ja lisäksi muutamiin yksityiskohtiin talon sisälle. Tämä mahdollistui vallan hyvin pinnalla olleen jugend-tyylin koristeellisuutta hyödyntävän muotokielen ansiosta. Talon nimi Ebeneser viittaa talon alkuperäiseen tarkoitukseen ja taustaan lasten kehtona (eben eser / ben-ezer: apu-kivi), ja sanaa on käytettykin monissa kristillisissä kasvatuslaitoksissa. Yleisesti simpukka-muoto tai spiraali symboloi hedelmällisyyttä, kasvua ja jatkuvuutta sekä aikojen kiertokulkua.
"Haluamme mahdollistaa Wivi Lönnin nimeä kunnioittaen erityisesti monimuotoisia lapsiperheitä osallistavaa, kokemuksellisuuteen perustuvaa sekä sosiaalis-ekologista kestävyyttä tukevaa ympäristösuunnittelua."
Wivi Lönn suunnitteli Ebeneser-talon yhtenä ensimmäisiä töitään (Suunnitelma: 1906). Myöhemmin Lönn opittiin tuntemaan käytännönläheisten käyttörakennusten sekä erityisesti naisille ja lapsille suunnattujen tilojen suunnittelijana, ennakkoluulottomana toimijana ja lasikattojen rikkojana. Haluamme mahdollistaa Wivi Lönnin nimeä kunnioittaen erityisesti monimuotoisia lapsiperheitä osallistavaa, kokemuksellisuuteen perustuvaa sekä sosiaalis-ekologista kestävyyttä tukevaa ympäristösuunnittelua.
Wivin puistikko -hankkeen symboliksi nouseekin perustellusti tämä Ebeneser-talon julkisivussa oleva simpukka-teema hieman uudelleen varioituna. Muodon muuttaminen vihreäksi vie ajatukset kivestä kohti elävää organismia - työskentelemmehän erityisesti pihan, eli elävän, kasvavan ja kehittyvän kokonaisuuden äärellä. Ehkä muoto muistuttaa uudessa värissään erityisesti saniaisen nuppua? Saniainen - jo vuosimiljardeja erilaisista haasteista selvinnyt fossiili -edustaa selviytymistä yli erilaisten aikojen, ja siten myös voi edustaa toivoa kestävästä tulevaisuudesta. Tunnuksen vaaleanpunainen väri viittaa taas sosiaalisen yhdenvertaisuuden edistämisen pyrkimyksiin.
Wivin puistikko -hankkeen tunnus, Lastentarhamuseo
“Ihmiskunnan hyvä, onni ja terveys perustuvat yksinkertaisempaan, paljon yksinkertaisempaan kuin luulemmekaan. Kaikki keinot ovat helppoja ja lähellä, vaikka emme niitä näe, tai näemme kyllä, mutta emme ota niitä huomioon."
Friedrich Fröbel: Ihmisten kasvatus (alkp. Die Menschenerziehung, 1826). Suomennos: Aili Helenius, 2012, s. 30.
Palaten saniaisesta simpukkaan, viittaa simpukan monimerkityksellisyys myös jatkuvan kasvun lisäksi kasvun rajallisuuteen ja historiatietoisuuteen. Vaikka hankkeessa on tarkoitus osallistaa lapsia ja kaupunkilaisia itse varsinaiseen suunnitteluun ja toteutukseen, on niin hankkeessa, simpukan lokeroissa, saniaisen nupuissa kuin planetaarisessa mittakaavassa kuitenkin määritelty kasvun rajat. Tähän mennessä toteutuneeseen työhöni onkin kuulunut keskeisesti pyrkimys kiteyttää hankkeen mahdolliset raja-aidat, joiden puitteissa lasten ja kaupungin perheiden vapautta tukeva suunnittelu voi toteutua.
Yksi tällainen raja on samaan aikaan hankkeen keskeinen teema ja lähtökohta: ekososiaalinen sivistys. Ekososiaalisen sivistyksen käsite antaa välineitä ottaa huomioon niin sosiaaliset kysymykset kuin ekologisesti kestävät rajat kaikessa toiminnassa. Ensisijaisesti hanke haluaa mahdollistaa rikkaan oivallusympäristön syntymisen, joka tukee varhaiskasvatusikäisten, mutta myös aikuisten oppimisen toiminnallisia ja kokemuksellisia ulottuvuuksia. Ekososiaalisen sivistyksen käsite antaa myös mahdollisuuden tutkia suhteita tunteisiimme, joita rajallisuuden ajatuksen käsittely herättää. Lastentarhan historian keskeisen vaikuttajan Friedrich Fröbelin (1782-1852) ajatuksista on kuitenkin nostettavissa jokseenkin lohdullinen ja innostava niukkuuden rikkautta ylistävä ajatus:“Ihmiskunnan hyvä, onni ja terveys perustuvat yksinkertaisempaan, paljon yksinkertaisempaan kuin luulemmekaan. Kaikki keinot ovat helppoja ja lähellä, vaikka emme niitä näe, tai näemme kyllä, mutta emme ota niitä huomioon.”
Wivi Lönnin rakennuspiirustuksissa Ebeneser-talon pihaan oli sijoitettu puutarhamaisia alueita. Lastentarhamuseon arkistokuvissa piha ilmentyy hyvinkin rikkaana ja rehevänä puutarhana varsinkin talon ensimmäisinä vuosikymmeninä. Puutarha-elementtien suoman rikkauden hyödyntäminen on suunnittelun yksi alusta ja kestävyyden näkökulmasta ympäristön orgaanisuuden lisääntyminen myös yksi peruseltu lopputulema. Ennen pidemmäs menemistä on kuitenkin aika keskittyä kuulemaan lasten ja lapsiperheiden ääniä. Wivin puistikko -hankkeen juurien ollessa vahvasti kiinni niin talon historiassa kuin tulevaisuudessakin, osoittautuu hanke erittäin ajankohtaiseksi museon mahdollistaman tulevaisuusperintötyön näkökulmasta. Hankkeen toteutumisen taustalla on Lastentarhamuseon sinnikäs ja visionäärinen henkilökunta, museonjohtaja Taina Sillanpää, museolehtori Fredrika Visuri ja kokoelma-amanuenssi Susanna Gillberg. Kiitos siis heille, sekä Museovirastolle myöntäessään hankkeelle avustuksen museoiden innovatiivisten hankkeiden tukemiseksi!
Wivin puistikko, Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Työnkuvani muuttuu toiminnallisemmaksi kevään edessä. Maaliskuusta alkaen työni painopisteessä ovat Ebeneser-talon pihan pääasiallisten käyttäjien, Helsingin kaupungin päiväkoti Ebeneserin päiväkodin lasten ja perheiden, Lastentarhamuseon vieraiden ja Keski-Helsingin musiikkiopiston väen, osallistaminen ja käytännön suunnittelu taiteen kanssa ja kautta. Suunnittelutyön tuloksia tulemme esittelemään vaiheittain rakentuvassa Paja-tilan näyttelyssä (Lastentarhamuseon 3. krs), jossa jokainen Lastentarhamuseossa vieraileva voi tutustua hankkeeseen ja jättää äänensä niin kielellisesti kuin muillakin tavoilla.
Hankkeen kaupunkilaisia osallistava osuus huipentuu toukokuussa Wivi Lönnin syntymäpäivien aikaan järjestettävässä Wivin puistikko kukkii -tapahtumassa. Kestävää arkkitehtuuria ja tilasuunnittelua parhaimmillaan on paikan hengen vahvistaminen. Toivommekin, että koordinoinnin myötä hahmottuva yhteistyö niin kokemusasiantuntijoiden kuin eri taiteilijoiden, maisema-arkkitehtien, kaupunki-toimijoiden ja järjestöjen kanssa auttaa meitä toteuttamaan hyvää kaupunkisuunnittelua. Esittelemme vuoden lopussa hankkeen onnistumisia ja oppeja - eli niitä kaikkia muotoja ja kuvioita, joita hankkeessa olisi ollut hyvä huomioida - Wivi ja lasten talo -tapahtumassa.
Ajatus siitä, että lähiympäristön pienestä Wivin puistikosta kasvaisi - kuten simpukan sisällä oleva nilviäinen kasvattaa itselleen vuosi vuodelta suuremman kotilon - muihin paikkoihin leviävä ja laajentuva toimintamalli, on kutkuttava. Toivon hankkeen koordinoinnin puolesta, että löydämme lasten leikkien ääreltä todellisia keinoja osallistaa lapsia ja laajentaa välineistöä myös kestävien tulevaisuuskuvien toteutuksiin.
Hanna Pielikko
Projektikoordinaattori, Wivin puistikko -hanke
Ps. Itse Lastentarhamuseo on vieläpä kuin simpukan sisällä piilossa oleva helmi!
Lähteet:
Ihmisten kasvatus, Friedrich Fröbel. Suomennos: Aili Helenius. (alkp. Die Menschenerziehung, 1826). 2012.
Marginaaleista museoihin. Toim. Rastas, Koivunen. Vastapaino, 2021.
Taidekasvatus ympäristöhuolen aikakaudella - avauksia, suuntia, mahdollisuuksia. Toim. Suominen, Aalto ARTS Books, 2016.
Tulevaisuusperintö. Sitra: https://www.sitra.fi/artikkelit/sivistystyo-saa-uusia-muotoja-museoista-tulee-tulevaisuuden-rakentajia/
Ekososiaalinen sivistys. Arto O. Salonen: https://artosalonen.com/ekososiaalinen-sivistys-mita-se-on/
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys tilasuunnittelussa. Green Building Council Finland: https://figbc.fi/sosiaalinen-ja-kulttuurinen-kestavyys-tilasuunnittelussa-kasvattaa-resilienssia/
