Kukkiva kansanlastentarha
08/05/2020
Mahdollisuuksien palikat Lastentarhamuseossa 8.9.2020-22.12.2021
24/09/2020
Opiskelen sivuaineena museologiaa, jonka perusopintoihin kuuluu työharjoittelu. Se on noin kuukauden mittainen ammatillisesti hoidetussa museossa. Harjoittelun tavoitteena on perehtyä museoalan eri tehtäviin. Aloitin museologian perusopintoihin liittyvän harjoittelupaikan etsimisen helmikuussa 2020. Poikkeusolojen takia harjoittelun aloittamisen ajankohta sekä harjoittelupaikan löytäminen oli haasteellista. Olin onnekas, että pääsin museotyöharjoitteluun Lastentarhamuseoon. Aloitin harjoitteluni elokuussa. Tässä kerron mitä kaikkea olen saanut tehdä harjoitteluni aikana Lastentarhamuseossa.
Harjoitteluni liittyi kokoelmatyöhön ja sen eri työprosesseihin. Lastentarhamuseo saa usein lahjoituksena esineitä osaksi museon kokoelmaa tai niistä muodostetaan uusi kokoelma. Kokoelmatyö alkaa yleensä siitä, että museo saa lahjoituksena tai hankkii esineitä. Esineiden kuntoa ja sopivuutta tarkastellaan ennen kuin niistä tehdään luovutussopimus. Harjoitteluni aikana tulleet esineet olivat lahjoituksia yksityishenkilöitä sekä päiväkodeilta. Olin mukana tarkastelemassa mahdollisia museoon otettavia esineitä Kumpulassa, sekä hakemassa etukäteen valittuja esineitä Eirasta.
Eirasta lahjoitetuista esineistä suuri osa oli lasten huonekaluja. Ensimmäisenä työvaiheena oli esineiden puhdistus. Puhdistukseen käytettiin imuria, pehmeitä harjoja sekä mikrokuituliinoja. Esineiden kanssa pitää olla varovainen ja niitä käsitellään aina käsineet kädessä. Moni esine on hauras, joten niiden ylimääräinen käsittely kannattaa tehdä harkitusti sekä niitä naarmuttamatta. Esineiden ja varsinkin huonekalujen ylimääräistä liikuttamista kannattaa välttää, ja jos niitä pitää liikutella, se kannattaa tehdä rauhassa sekä pohtia ennen kuin ottaa mistään kiinni. Huonekalujen lisäksi sain puhdistaa pienempiä esineitä esimerkiksi leluja. Niiden puhdistamiseen käytin pientä pehmeää harjaa.
Puhdistuksen jälkeen esineet luetteloitiin. Esineiden luettelointi tapahtui kirjaamalla esineen tiedot suoraan museon käyttämään kokoelmahallintaohjelma Collecteen. Jokaiselle kokoelmaan hyväksytylle esineelle annetaan oma yksilöllinen esinenumero. Esineiden numerointi on juokseva. Esine saa nimen, ja se voi olla yksinkertaisesti esimerkiksi nukke. Esineellä voi olla myös erityisnimi, jos siitä tiedetään enemmän taustatietoa tai siinä on jonkinlainen merkintä tai logo. Luettelointitietoihin merkitään myös mihin kokoelmaan esine kuuluu.
Alkutietojen jälkeen kirjattiin seuraavat tiedot: objektien lukumäärää (= kuinka monta esinettä kyseisen numeron alla on), asiasanat (jotka viittaavat kyseiseen esineeseen) valmistustekniikka (jos se on ollut tiedossa), käyttötapa sekä mistä materiaaleista esine on tehty. Näiden tietojen jälkeen piti Collecten lomakkeessa kuvailla objektia (esim. väri, muoto, yksityiskohdat). Tämän jälkeen esineen mitat sekä mahdolliset esineessä olevat merkinnät kirjataan ylös. Ohjelmaan kirjataan vielä esineen säilytyspaikka.
Seuraava vaihe oli numerointi, jota ennen piti pohtia numeroinnin tapaa sekä sen kokoa. Esineen numerointiin on montaa tapaa. Eirasta tulleisiin huonekaluihin kiinnitettiin käsittelyä helpottamaan narulla lappu, jossa luki esineen numero. Lappu kiinnitettiin sellaiseen paikkaan, josta sen näkee heti. Tämän jälkeen huonekalut nostettiin väliaikaisille hyllyille, jotta ne eivät olisi lattiatasossa. Myöhemmin huonekalut numeroidaan samoin kuin pienemmätkin esineet: pehmeällä lyijykynällä tai kadmiuminpunaisella maalilla. Tekstiileihin voidaan ommella erilliseen kangasnauhaan kirjoitettu esinenumero.
Numeroinnin jälkeen esineistä otetaan kuvat. Kuvaa ottaessa kannattaa tarkistaa, että esine on kuvassa kokonaan näkyvillä. Esine kuvataan monesta suunnasta, jotta sen eri pinnat, koko sekä muoto korostuvat. Yksityiskohtien sekä mahdollisten vaurioiden täytyy näkyä myös kuvassa. Esineitä kannattaa kuvata neutraalia taustaa vasten, ja jalustaa kannattaa myös käyttää. Lastentarhamuseossa on valokuvausteltta, jossa esineitä voidaan kuvata. Valokuvausteltan lisäksi museolla on kaksi pientä valokuvausvalaisinta, jotka paransivat valotusta. Kuvia otettiin kahdessa eri muodossa: RAW-tiedostona sekä JPG-tiedostona. Kuvat piti vielä käsitellä vielä Photoshopin kautta. Valmiit kuvat lisättiin Collecten tietoihin.
Viimeisenä vaiheena oli esineiden suojaaminen ja säilytyspaikkaan laitto. Huonekalut laitettiin hyllyihin ja pienemmät esineet käärittiin silkkipaperiin. Silkkipaperi on haurasta, mutta sillä on helppo tehdä tukia sekä toppauksia. Paperit tai muut hauraat esineet laitettiin suojakuoreen, joka on samaa materiaalia kuin silkkipaperi. Silkkipaperiin käärityt esineet sijoitettiin niille varattuihin laatikoihin. Jokaiselle esineelle oli suunniteltu täydellisen kokoinen säilytyslaatikko. Laatikot sijoitettiin säilytystilojen hyllyille.
Harjoitteluni aikana työstin kolmea eri kokoelmaa: ”Helsingin opetusvirasto, ruotsinkielinen”, ”Yksityisen henkilön lahjoittama kokoelma” sekä ”Päiväkoti Eiran kokoelma”. Olen oppinut kokoelmatyön työprosessin, esineen lahjoituksesta esineen sijoittamiseen museossa. Museologian kurssien luennoilla yleensä käydään asiat teoriapohjaisesti, joten oli kiinnostavaa kokeilla sekä harjoitella käytännössä kurssilla opittuja asioita
Kiitos hyvästä perehdyttämisestä sekä ohjauksesta. Oli mielenkiintoista osallistua myös kehittämispäiväänne sekä työyhteisön muihin kokouksiin. Museotyöharjoitteluni oli antoisa ja suositellen lämpimästi Lastentarhamuseota museologian opiskelijoille mahdollisena harjoittelupaikkana.
Matleena Gaetz
museoharjoittelija Turun yliopistosta
