LUX Maria
11/03/2020
Poikkeusolot päiväkodeissa ”Milloin tämä loppuu”
03/04/2020
Hanna Rothman ja Elisabeth Alander lapsiryhmän kanssa Alli Trygg-Heleniuksen Kansankodissa toimineessa Sörnäisten kansanlastentarhassaan.
Kuvaaja: K. E. Sthålberg. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Suomen ensimmäisen kansanlastentarhan vuonna 1888 perustanut Hanna Rothman koki poikkeusolojen vaikutuksen työssään. Kansanlastentarhat toimivat alkujaan yksityisen rahoituksen turvin erityisesti työväestön asuttamissa kaupunginosissa tukien kaikkein heikoimmissa oloissa eläneitä lapsia ja niitä pidetään nykyisen suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän perustana. Vuonna 1890 Rothman perusti kansanlastentarhan myös Helsingin Sörnäisiin ja lapsimäärän kasvun myötä palkkasi työtoverikseen Elisabeth Alanderin. Vuonna 1891 Sörnäisten kansanlastentarha sai uudet suuremmat tilat Alli Tryggin perustamasta juuri valmistuneesta Sörnäisten Kansankodista, joka toimi ensisijaisesti raittiustyön keskuksena.
Kansankodissa lastentarhan käytössä oli sali, kolme osastohuonetta, opettajainhuone ja keittiö. Tilat eivät olleet tarkoitettu ainoastaan lastentarhan käyttöön. Salissa pidettiin työväenyhdistyksen kokouksia ja yleisötilaisuuksia iltaisin. Kansankodissa järjestetyn toiminnan laajuudesta kertonee, että vuosina 1891–1892 Suometar-lehdessä julkaistiin ilmoituksia hengellisistä esitelmistä, suomenkielisistä jumalanpalveluksista sekä Raittiusyhdistys Valon järjestämistä perheiltamista samaisissa tiloissa. Niin ikään marraskuussa 1892 Suometar-lehdessä ilmoitettiin Neiti Alli Tryggin järjestämästä englannin kielen kurssista Amerikkaan aikoville työmiehille ja käsityöläisille.
Alli Trygg-Heleniuksen perustamassa Kansankodissa toimi Hanna Rothmanin perustama Sörnäisten kansanlastentarha 1890-1900-luvuilla.
Kuvaaja: Eric Sundström. Helsingin kaupunginmuseo.
Samanaikaisesti, kun lastentarhatoiminnan piti käynnistyä Kansankodissa syksyllä 1891, alkoi tulirokkoepidemia. Hanna oli kirjeenvaihdossa Elisabeth Alanderin kanssa, joka opiskeli tuolloin Berliinissä Pestalozzi-Fröbel-Haus nimisessä oppilaitoksessa pätevöityäkseen lastentarhatyöhön. Hanna kirjoitti:
”Ajattelehan, kun terveyslautakunta piti asianaan sulkea lastentarhan, koska pienessä ajassa oli tapahtunut useita tulirokkotapauksia lasten parissa. […] Eilen iltapäivällä tulivat terveyslautakunnan lähetit ja tupruttivat koko huoneiston rikkisavulla. Pitäisi nyt kai siellä olla terveellistä. Kuinka kauan sulkemisaikaa kestää, en tiedä vielä, mutta luultavasti muutaman viikon.”
Hannan kirje Elisabethille 2.10.1891
Tulirokko oli tuolloin vaarallinen kulkutauti ja se aiheutti laajoja epidemioita. Tulirokon vaarallisuus vaihteli melkoisesti eri epidemioiden aikana. Pahimmissa tapauksissa jopa puolet sairastuneista 1–2-vuotiaista lapsista kuoli. Tulirokko levisi nopeasti pisaratartuntana ja myös oireettomat taudinkantajat saattoivat levittää sairautta. Ainoa ennalta ehkäisevä menetelmä tautiin oli muutamia viikkoja kestänyt eristäminen. 1930-luvulta alkaen tulirokkoa on voitu hoitaa sulfalääkkeillä ja vasta 1940–1950-luvulta lähtien penisilliinillä.
Hanna lähetti Elisabethille Berliiniin useita kirjeitä, joissa mainitsi lastentarhan tilanteesta. Hän kertoi, miten joutilaana olo aiheutti levottomuutta. Lokakuun lopulla Hanna kirjoitti:
”Lastentarha ei saa alkaa vieläkään; ehkä parin viikon päästä, sanottiin tänään. Tämä joutilaisuus, josta ei tunnu ikinä tulevan loppua, tekee ihan epätoivoiseksi. Tohtori H. sanoi tänään, että on vaikea antaa meidän alkaa, koska lastentarha käyttää huoneita, joihin kuka tahansa pääsee. Eivätpä ole tulevaisuus toiveemme valoisat; niin pian kuin syntyy kulkutauti, täytyy meidän keskeyttää työmme. Kuinka saisimme oman huoneiston, ainakin oman leikkisalin muiden huoneittemme lisäksi. Sillä kyllä yhteisestä salista voi tulla monet haitat.”
Hannan kirje Elisabethille 31.10.1891
Vihdoin 18.11.1891 päivätyssä kirjeessään Hanna ilmoitti, että lastentarha oli vihdoin avattu. Ensin lapsia oli 15, mutta lukumäärä kasvoi päivä päivältä. Tulirokkoepidemia oli siis siltä erää selätetty reilun puolentoista kuukauden karanteenin jälkeen.
Sörnäisten kansanlastentarhan lapsia ja aikuisia pihaleikeissä Kansankodin edessä arviolta 1890-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Maamme historiassa löytyy monenlaisia vaikeita tilanteita, joissa poikkeusolosuhteet ovat olleet tarpeen. Sörnäisten kansanlastentarhassa karanteeni kesti puolitoista kuukautta.
Tuon karanteenin päättymisestä kului 16 vuotta, ennen kuin Hanna sai lastentarhalleen oman talon. Ebeneser-talossa lastentarhatoiminta alkoi tammikuussa 1908. Tämä talo oli Hannan unelmien täyttymys: se oli suunniteltu ja tarkoitettu nimenomaan lastentarhan ja lasten käyttöön. Valoisat ja avarat omat tilat mahdollistivat myös aiempaa paremmin lasten terveydestä huolehtimisen.
Taina Sillanpää
Ebeneser-säätiön toiminnanjohtaja ja Lastentarhamuseon museonjohtaja
