Ommellut Betty Alander vuonna 1867
02/07/2021
Wivin puistikon muraali
26/08/2021
Näyttelysuunnittelua, yleisötyötä ja museokokoelmia - museologian harjoittelussa Lastentarhamuseossa
Opiskelen Turun yliopistossa museologiaa sivuaineena. Museologian perusopintoihin kuuluu harjoittelu ammatillisesti hoidetussa museossa. Pandemian keskellä harjoittelupaikkojen löytäminen on ollut vieläkin hankalampaa kuin yleensä. Olen todella kiitollinen, että sain paikan Lastentarhamuseosta. Päädyin hakemaan Lastentarhamuseoon, koska se käsittelee minua kiinnostavia aiheita. Sain harjoittelusta paljon hyödyllistä tietoa ja kokemusta. Museossa oltiin todella ymmärtäväisiä ja joustavia minua kohtaan ja sain itse vaikuttaa harjoitteluni ajankohtaan sekä sisältöön niin, että harjoittelu sopi juuri minulle. Kaikki työntekijät ovat olleet todella mukavia ja mahdollistaneet minulle mielenkiintoisen sekä mieluisan harjoittelun.
Harjoitteluni sisältö on ollut monipuolista ja olen saanut hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea museoissa todella tehdään. Pääsin luetteloimaan arkistoja ja esineitä sekä osallistumaan uuden näyttelyn toteutukseen. Kivan lisän toivat erilaiset museoiden sisäiset kokoukset, joihin sain onnekseni osallistua. Ne lisäsivät tietämystäni siitä, millaista ja kuinka tärkeää museoiden välinen yhteistyö on.
Erääksi tehtäväkseni valikoitui yhden näyttelykaapin esineistön valitseminen. Tehtävänäni oli tutkia vanhoja kuvia, joista voisi saada tietoa, mitä samantyylisissä kaapeissa on pidetty 1920–1930-luvuilla. Kaappi oli valkoinen lasten kotileikeissä taustalla oleva hyllykkö. Tehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Lastentarhamuseolla on suuret valokuvakokoelmat, mutta jostain syystä kyseisiä kaappeja ei ole juurikaan kuvattu. Kotileikkikuvat kuvasivat yleensä lapsia nukkejen kanssa tai syömässä leikkiastioilta pienen pöydän ääressä. Kuvat oli otettu niin, ettei taustalla näkynyt juuri muuta kuin seinää tai pieniä pöytiä. Kuvien määrän perusteella voi kuitenkin olettaa kotileikkien olleen tärkeitä tuon ajan lapsille. Lapset opettelivat leikkien ohessa paljon aikuisten töitä ja kotiaskareita. Näihin kuului myös kotileikit, jotka opettivat esimerkiksi ruuanlaittoa, lastenhoitoa ja siivousta. Haasteellisuudestaan huolimatta tehtävä oli mielenkiintoinen. Oli hienoa päästä perehtymään vanhojen kuvien avulla 1900-luvun alun lastentarhoihin ja niiden toimintaan. Kuvat antoivat osviittaa siitä, mitä lapset ovat lastentarhoissa tehneet tuohon aikaan. Lopulta päädyin kaapin kohdalla täyttämään hyllyt erilaisilla lasten kokoisilla astioilla. Pienet nuken astiat olivat tärkeä osa kotileikkejä ainakin kuvien perusteella. Lapset itse söivät pienistä astioista ja syöttivät samalla nukkeja niistä. Astioiden voidaan olettaa olleen samassa huoneessa kuin itse leikki on tapahtunut, jotta ne ovat olleet helposti ja nopeasti saatavilla.
Toinen tehtäväni oli yrittää selvittää, mitä Ebeneserin entisen lastentarhanopettajan Siiri Vallin arkistoihin kuului. Hänen paperinsa olivat arkistokansioissa, mutta tieto siitä, mitä missäkin kansiossa oli, oli kadonnut. Valli eli vuosina 1919–2005, joiden aikana hän kerkesi käydä lastentarhaseminaareissa Ebeneserissä, toimia kyseisen lastentarhan opettajana ja rehtorina sekä olla merkittävä jäsen Ebeneser-säätiössä. Valli jätti Lastentarhamuseolle yli kolmekymmentä arkistolaatikollista papereita. Arkistoissa on Vallille kuuluneita erilaisia asiakirjoja, lehtiä, postikortteja, kalentereita ja päiväkirjoja 1930-luvulta vuoteen 2005 asti. Kirjasin tiedostoon ylös jokaisen laatikon sisällön sekä poistin samalla useammassa kansiossa olevat muovitaskut.
Kolmas isompi tehtäväni oli luetteloida erilaisia esineitä kokoelmanhallintajärjestelmä Collecteen, joka Lastentarhamuseolla on käytössä. Järjestelmään kirjataan esineen tiedot, jotka siitä on mahdollista selvittää. Jokaiselle esineelle lisätään myös kuva. Osa luetteloimistani esineistä kuului niin uuteen lahjoitukseen, ettei niistä oltu lueteltu vielä mitään tietoja Collecteen. Osa esineistä oli taas kuvattuna järjestelmään ja niistä oli osa tiedoista jo ylhäällä. Tapauksia erotti se, kuinka paljon esineestä tuli kirjoittaa, mutta myös se, oliko käytettävänä lisätietojen kirjoittamiseen itse esine vai ainoastaan valokuva siitä. Valokuvat esineistä on toki otettu niin, että pelkästään niiden avulla on mahdollista nähdä esineen kaikki puolet ja siten kirjata kaikki halutut tiedot järjestelmään. Esineen tai kuvan avulla kokoelmanhallintajärjestelmään kirjataan esimerkiksi, miltä objekti näyttää ja missä se on ennen museoon tuloaan sijainnut. Pakkasin arkistokelpoisiin laatikoihin esineet, jotka olivat tulleet uuden lahjoituksen mukana. Niiden ympärille laitettiin silkkipaperia, jotta se suojaisi esinettä.
Näiden lisäksi tein pienempiä hommia suurempien ohessa. Merkitsin diakuviin niiden digitoitujen vastikkeiden tunnistesarjoja, kirjasin ylös koneelle diakuviin kirjoitettuja tietoja, tein alakerran päiväkodin lapsille lahjakasseja sekä siirsin valokuvakokoelmia ne paremmin säilyttäviin olosuhteisiin. Valokuvat olivat niiden alkuperäisissä säilytyspaikoissa kansioissa, joissa oli muovitaskuja. Nämä muovitaskut piti poistaa samoin kuin muut museoesineille haitalliset aineet kuten sinitarrat ja teipit. Tavallisessa arkikäytössä ei tule ajatelleeksi, mutta nämä aineet pikkuhiljaa tuhoavat valokuvat. Haasteellista diakuvien tietojen kirjoittamisessa oli tekstien vaikeaselkoisuus. Kuvat oli otettu 1960- ja 1970-luvuilla, joten tekstien voi olettaa olevan samalta ajalta. Koukeroinen teksti ja ruotsinkieliset lyhenteet olivat aluksi haastava yhdistelmä, mutta onneksi asiaan pääsi suhteellisen nopeasti kiinni. Lasten lahjakassien tekeminen oli hauskaa ja se tuntui tärkeältä. Kasseissa oli lapsille erilaisia askartelu- ja piirrostarvikkeita, joiden avulla he pystyivät halutessaan olla mukana koristamassa pihan yhtä ulkomuuria. Olen itse kiinnostunut osallistavista museoista ja etenkin lasten osallistaminen on mielestäni hyödyllistä, joten kiitos Lastentarhamuseolle, että teette tärkeää työtä.
Kiitos Susannalle, Fredrikalle, Tainalle ja Elisalle mahtavasta harjoittelusta!
Anni Santapakka
museoharjoittelija Turun yliopistosta
