Ajatuksia 25-vuotiaan Lastentarhamuseon taustalla

Lastentarhamuseon ensimmäisen näyttelyn avautumisesta on kulunut tasan 25 vuotta. Sen kunniaksi Ebeneser-säätiön entinen toiminnanjohtaja Maija Meretniemi palaa muistoissaan museon perustamisvuosiin ja sen taustoihin. Teksti pohjautuu Meretniemen haastatteluun museon kutsuvierastilaisuudessa 1.9.2023. Haastattelijana toimi Ebeneser-säätiön hallituksen jäsen, itsekin entinen museotyöryhmäläinen, professori Jan Löfström.

”Itseasiassa Lastentarhanopettajaliitto julkilausui Lastentarhamuseon perusidean jo ennen Ebeneser-säätiötä”, Maija Meretniemi aloittaa.

Ebeneser-säätiöllä ja vuonna 1919 perustetulla Lastentarhanopettajaliitolla (nykyään Varhaiskasvatuksen opettajien liitto) on yhteinen historia: liiton ensimmäisenä puheenjohtajana toimi lastentarhatoiminnan pioneeri Elisabeth Alander, ja 1950-luvulle asti kaikki Suomen lastentarhanopettajat valmistuivat Ebeneserin lastentarhaseminaarista.

Liiton ja Lastentarhamuseon välillä yhtenä vahvana siteenä on ollut myös vuosina 1955–1959 Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtajana toiminut Siiri Valli (1919–2005), joka jatkoi liiton hallituksen jäsenenä vuoteen 1970 saakka. Samaan aikaan hän toimi Ebeneserin lastenlaitosten johtajana vuosina 1959–1963 ja lastentarhaseminaari Ebeneserin sekä Jyväskylän seminaariosaston rehtorina 1959–1970. Valli toimi myös Ebeneser-säätiön hallituksen pitkäaikaisimpana jäsenenä vuodesta 1958 kevääseen 2005. Valli oli yksi keskeisimpiä Lastentarhamuseon perustamiseen vaikuttaneita henkilöitä.

Lastentarhanopettajaliitossa ja lastentarhanopettajien keskuudessa virisi Meretniemen mukaan huoli siitä, mitä vanhoille lastentarhaperinteille käy alan voimakkaasti uudistuessa. Vuonna 1973 uusi päivähoitolaki toi mukanaan suuria muutoksia, alkaen siitä, että yli 3-vuotiaiden lastentarhat ja alle 3-vuotiaiden seimet yhdistettiin päiväkodeiksi. Siihen asti melko samanlaisena pysynyttä toimintaa alettiin uudistaa.

”Oli huoli siitä, että uudistuvat asiat vievät vanhat muistot mennessään”, Meretniemi valottaa. ”Liitto eteni asiassa niin pitkälle, että se sai kerättyä varoja museon perustamista varten, mutta totesi kuitenkin, että museon ylläpitäminen ei olisi ammattijärjestön ydintoimintaa. 1990-luvulla Ebeneser-säätiön hallitus ehdotti, että se voisi ryhtyä toimenpiteisiin museon perustamiseksi, mikäli Lastentarhanopettajaliitto haluaisi luovuttaa kerätyt varat säätiölle siihen tarkoitukseen. Ja näin tehtiin”, Meretniemi kertoo museon syntyhistoriasta.

Ebeneser-säätiö perusti ”lastentarhatyön ja -koulutuksen museon”, Lastentarhamuseon, vuonna 1998. Ebeneser-säätiön omien varojen lisäksi Lastentarhanopettajaliitto rahoitti museon perustamista 42 000 markalla. Avustusta museon perustamiseen saatiin myös Hartwall Oy:lta 20 000 markkaa ja Alko oy:lta 15 000 markkaa. Museon toimintaa on rahoitettu sittemmin myös esimerkiksi Siiri Vallin ja Kaarina Wuoriston (1911–2005) testamenttilahjoitusten turvin.

”1990-luvun lopulla Ebeneser-säätiössä ei ollut varsinaisesti museoammatillista osaamista, mutta me saimme koottua hienon ja hyvän työryhmän, johon saatiin ulkopuolisia museoalan asiantuntijoita. Lähdimme siis nöyrin mielin ensimmäistä näyttelyä suunnittelemaan”, Meretniemi muistelee. ”Museoalalla tunnuttiin olevan siihen aikaan siirtymässä yksittäisten esineiden esittelemisestä kohti laajempaa ja museopedagogisempaa lähestymistapaa, ja me pyrimme verkostoitumalla hankkimaan tietoa siitä, missä museomaailmassa silloin mentiin.”

Samaan aihepiiriin liittyviin museoihin päästiin myös itse tutustumaan ja ajatuksia ja ideoita haettiin ympäri Eurooppaa. ”Itsellänikin oli mahdollisuus tutustua Lontoossa Bethnal Greenin Lapsuuden museoon [nyk. Young V&A], jossa minua puhutteli tavattomasti se, miten museon koulutettu henkilökunta pyrki olemaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa vierailevan lapsiryhmän kanssa, ja esineiden ja kuvien kautta luotiin draamaa. Pääsimme myös Siiri Vallin kanssa käymään Fröbel-museossa Bad Blankenburgissa Saksassa. Pyrimme siis saamaan tietoa ja kokemuksia siitä, mitä museoissa siihen aikaan tapahtui.”

Lastentarhamuseon perustamiseen ja näyttelyiden sisältöön vaikutti suuresti myös muun muassa opetusneuvos Pirkko Salpakivi (1931–2010). Ensimmäiseen museotyöryhmään kuuluivat hänen, Siiri Vallin ja Maija Meretniemen lisäksi intendentti Heli Halste-Korpela Helsingin kaupunginmuseosta sekä arkkitehti Aino Tuori.

Vuonna 2006 alettiin pohtia perusnäyttelyn kokonaisuudistusta, jotta se palvelisi aiempaa paremmin lapsia ja erityisesti päiväkodeista vierailevia lapsiryhmiä. Uusi museotyöryhmä koottiin suunnittelemaan näyttelyä vuonna 2008. Maija Meretniemen lisäksi työryhmään kuuluivat silloiset maakuntamuseotutkija Ulla Teräs, dosentti Jan Löfström, arkkitehti Aino Tuori, intendentti Heli Halste-Korpela, päiväkodinjohtaja Tupu Nyström sekä Ebeneser-säätiön sihteeri Hannamari Rechardt ja museotyöntekijänä toiminut Silja Järventausta. Ensimmäinen näyttely sijaitsi Ebeneser-talon 4. kerroksessa, mutta uusi, vuonna 2009 avattu nykyinen perusnäyttely sai uudistetut tilat 3. kerroksesta.

”Nämä uudet puitteet antoivat meille uusia mahdollisuuksia: oli ihana vanha lastentarhan leikkisali ja pienempiä entisiä lapsiryhmähuoneita. Oli mahdollisuus rakentaa ihan toisenlaista vuorovaikutteista näyttelyä. Saimme rakenteluleikeille tilaa, veistonurkkauksessa pääsi tekemään veistotöitä, työkasvatushuoneessa harjoiteltiin pyykinpesua, eli vielä aiempaa enemmän pyrittiin siihen, että etenkin lapsiryhmien kanssa pääsi tekemään sitä, mitä ennenkin oli tehty”, Meretniemi muistelee uuden näyttelyn tavoitteita.

Meretniemi korostaa uuden näyttelyn tarinallisuuden merkitystä. Uuden perusnäyttelyn luomisprosessiin saatiin mukaan lastentarhanopettaja ja kirjailija Silja Järventausta, joka tuotti paitsi kaikki näyttelytekstit, vaikutti koko näyttelyn tarinaan. ”Hän toi näyttelyyn lastentarhatyön historian tarinallisessa muodossa, ikään kuin teki tarinan koko näyttelylle. Meillä oli teema, johon liittyi tarina, ja lisäksi oli mahdollisuus eläytyvään työskentelyyn. Se oli mielestäni tärkeintä”, kertoo Meretniemi.

Perusnäyttelyä on uusittu vuosien saatossa osittain. Joitain esineitä on vaihdettu toisiin samankaltaisiin, jotta rasitus yksittäiselle museoesineelle ei käy liian suureksi. Vuonna 2016 avattiin 1. kerroksen aulaan vanhan ajan sekatavarakauppaa muistuttava kauppaleikki Toimela. Suurimpana muutoksena on vuonna 2021 toteutettu näyttelyyn kuuluvan Johtajattaren huone -kokonaisuuden siirtäminen ja laajentaminen entiseen kokoustilaan, ja entisen Johtajattaren huoneen muuntaminen työpajatilaksi – tätä jälkimmäistä yhä työn alla olevaa prosessia museoyleisökin pääsee seuraamaan sen eri vaiheissa.

Maija Meretniemi seuraa yhä aktiivisesti Lastentarhamuseon toimintaa. Kun hän nyt katsoo taaksepäin kulunutta vuosikymmentä, on päällimmäisenä ajatuksena se, miten hienoa työtä museo yhä tekee. ”Valtionavun piiriin pääseminen vuonna 2020 on ollut mahtava juttu, että myös muut ovat arvostaneet sitä työtä, mitä täällä tehdään. Ja tietysti se, että museolla on nyt aiempaa enemmän kapasiteettia tehdä ammatillisesti korkeatasoista museotyötä. On ollut myös hienoa huomata, kuinka historian tutkiminen ja dokumentoiminen on päässyt hyvään alkuun”, hän toteaa.

Myös Lastentarhamuseon kohdeyleisö on viimeisen vuosikymmenen aikana laajentunut. ”Perheet ovat löytäneet Lastentarhamuseon ja täällä viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Ensimmäisten näyttelyiden myötä saimme lapsiryhmät vierailemaan museossa aktiivisesti, ja kun nyt myös perheet on saatu yhtä aktiivisiksi kävijöiksi, on se mielestäni arvostettavaa”, Meretniemi kehuu.

Maija Meretniemen panos Lastentarhamuseon kehittämiseen on ollut valtava. Hän on ollut mukana museon alkuvuosista alkaen, jolloin rakennettiin pohja kaikelle sille, mitä museo on tänä päivänä. Haluammekin Lastentarhamuseon puolesta kiittää häntä kaikista näistä vuosista. On ollut myös arvokasta, että hänen puoleensa on voinut kääntyä vielä tänäkin päivänä, jos olemme pohtineet jotain asiaa, mitä ”Maijan aikana” on museossa tehty. ”Maija vois tietää”, on lause, jota kuulee varmasti vielä pitkään!