Mahdollisuuksien palikat Lastentarhamuseossa 8.9.2020-22.12.2021
24/09/2020
Symmetriaa ja luonnon inspiroimaa kauneutta
05/11/2020
Museoiden tehtävänä on historiallisen aineiston lisäksi tallentaa ja dokumentoida myös nykypäivän ilmiöitä tulevien sukupolvien tutkittavaksi.
Ebeneser-säätiön arkistoon on vuosien saatossa tallennettu monenlaisia kirjallisia dokumentteja erilaisista lastentarhatoimintaan liittyvistä asioista: lastentarhan toimintasuunnitelmia, seminaariopiskelijoiden luentomuistiinpanoja, askartelumalleja ja esimerkiksi kirjeenvaihtoa. Jos näitä ei olisi aikoinaan otettu talteen, meillä saattaisi olla erilainen ja kapeampi ymmärrys siitä, millaista lastentarhatoiminta eri vuosikymmeninä on ollut. Tästä syystä teemme tulevaisuuden tutkijoille palveluksen dokumentoimalla 2020-lukua tässä ja nyt.
Lastentarhamuseo osallistui perjantaina 18.9.2020 valtakunnalliseen museoiden nykydokumentointitempaukseen, jossa museot tallensivat saman päivän aikana kulutusta ilmiönä omista näkökulmistaan. Tempauksen järjesti museoiden valtakunnallinen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO. Tempaukseen liittyviä kuvia löytyy sosiaalisesta mediasta aihetunnisteella #kulutuksentallentajat.
Meidän näkökulmamme oli kulutus päiväkodeissa: millaisia leluja ja pedagogista materiaalia päiväkoteihin hankitaan vuonna 2020 ja miten? Mitä vanhoille leluille ja materiaalille tapahtuu? Laadimme kyselylomakkeen ja olemme tähän mennessä saaneet yhteensä 19 vastausta. Vastausaikaa on jatkettu, ja kyselyyn pääsee edelleen vastaamaan klikkaamalla tästä .
Tallensimme myös 11 Helsingin kaupungin päiväkoti Ebeneserin lasten ottamaa valokuvaa suosikkileluistaan päiväkodissa sekä heidän kommenttejaan niistä. Lisäksi päiväkodin lastenhoitaja täydensi tietoja kyseisten lelujen hankintahistoriasta ja niiden käytöstä päiväkodissa. 4-5-vuotiaiden lasten suosikkileluja olivat mm. käytettyinä hankitut prinsessamekot, työntekijöiden vanhat My Little Pony -ponit, varhaiskasvatuksen opettajan kierrätysmateriaaleista valmistamat keppihevoset sekä ainoana uutena hankintana päiväkodin värikkäät patjat.
Miten lelut päätyvät päiväkoteihin?
Kyselyyn tähän mennessä vastanneiden koulutustaustat jakautuvat hyvin tasaisesti. Suurin osa tähänastisista vastaajista on varhaiskasvatuksen opettajia yliopistokoulutuksella tai aiemmalla vastaavalla, ja lopuista vastaajista puolet ovat sosionomeja ja puolet lähihoitajia tai muulla vastaavalla koulutuksella. Myös se, minkä ikäisten lasten parissa vastaajat tällä hetkellä työskentelevät, jakautuu tasaisesti 0-3-vuotiaiden ja noin 2-5-vuotiaiden ryhmiin sekä esiopetusryhmiin. Vastaajista suurin osa työskentelee Uudellamaalla (8 vastaajaa), loput jakautuvat tasaisemmin ympäri Suomea. Vastaajien määrän vuoksi kyseessä ei ole laaja tutkimusotos, mutta vastausten perusteella saadaan tallennettua työntekijöiden ajatuksia ja kokemuksia tämän päivän varhaiskasvatuksen ilmiöistä.
Kysyimme, miten päiväkotien lelujen ja pedagogisen materiaalin hankintapäätökset tehdään. Kaupunkien ja kuntien kilpailutussääntöjen mukaisesti päiväkodeilla on usein tietyt paikat (kaupat tai verkkosivut), joista leluja ja materiaaleja on mahdollista hankkia. Joissain päiväkodeissa myös vanhempaintoimikunnan avulla voidaan hankkia materiaalia.
”Ryhmässä ilmenee tarve tietylle asialle, esitetään johtajalle, joka tekee päätöksen. Hankinnat joko paikallisesta kaupasta tai kaupungin osoittamista hankintapaikoista. Isommista eristä tekee ehdotuksen työtekijöistä koottu hankintatiimi ja prosessi etenee samalla tavalla: ehdotus johtajalle, joka tietää rahavarat, hankinnat tilaa tietty henkilö työntekijöistä.”
Useissa vastauksissa toimintatapa on yllä kuvattu. Päiväkotiryhmän henkilökunta havainnoi lapsia ja he keskustelevat yhdessä tarvittavista hankinnoista. Näitä hankintoja saatetaan käydä läpi vielä ”pedatiimeissä” eli varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisissa kokouksissa, ja sitten päiväkodin johtajan luvalla tehdään hankinnat ennalta määrätyistä paikoista.
Myös lapset pääsevät vaikuttamaan lelujen hankintaan. Käytetyt vaikutuskeinot vaihtelevat lasten iästä riippuen. Vastausten mukaan päiväkodeissa vähintäänkin havainnoidaan lasten kiinnostuksen kohteita ja sitä kautta pyritään vastaamaan lasten toiveisiin ja tarpeisiin, mikäli ne voidaan myös pedagogisesti perustella. Lasten toiveita pyritään kuuntelemaan, mutta ”kuitenkin saatavuus, kestävyys ja toimivuus ovat etusijalla.”
”Pienten ryhmässä henkilökunta huomioi lasten kiinnostuksen kohteet ja arvioi sen hetkisen tarpeen. Isommilla esim. kun perustettiin uutta ryhmää päiväkodin saliin, niin lapset saivat suunnitella lastenkokouksessa, mitä kaikkea he haluaisivat sinne. Samoin kun olimme eräässä hankkeessa mukana, lapset saivat piirtää / kertoa omista toiveistaan ja kuvata mikä paikka päiväkodissa oli kivoin tai mistä he eivät pitäneet.”
Päiväkoti Ebeneserin lasten ottamista valokuvista ja heidän valitsemistaan suosikkileluista käy ilmi, että myös kierrätysleluja hankitaan päiväkoteihin ja juuri ne olivat tässä tapauksessa lasten suosikkeja. Henkilökunta saattaa tuoda esimerkiksi omien lastensa vanhoja leluja ja pelejä, ja toisinaan lasten vanhemmatkin lahjoittavat leluja lapsensa päiväkotiin. Myös esimerkiksi taidekasvatuksessa käytettävää materiaalia voidaan saada lähialueiden yrityksiltä lahjoituksena.
Mitä vanhoille leluille tapahtuu?
Vastausten perusteella päiväkodeissa käytetään lelut ja muu materiaali niin loppuun kuin mahdollista – mitään ei heitetä ”turhaan” pois. Osa leluista ja materiaaleista säilytetään kaapeissa ja varastoissa, jotta voidaan välillä vaihtaa käytössä olevia leluja. Näin toimitaan, jotta kaikki lelut eivät kuluisi samaan aikaan, sekä siksi, että vanhatkin lelut jaksavat pienen tauon jälkeen innostaa jälleen uudella tavalla. Niitä voidaan myös hyödyntää lasten kiinnostuksenkohteiden mukaan: jotkut ryhmät eivät innostu nukkekodista lainkaan, mutta seuraavana vuonna toinen ryhmä saattaa kaivata juuri sitä.
”Rikkinäiset heitetään pois/kierrätetään asian mukaisesti jollei niitä voi korjata enää. Leluja kierrätetään niin ettei kaikki lelut ole koko ajan esillä, näin ollen joka kk on jotain uutta esillä ja jotain menee takas säilöön. Leikki rikastuu huomaamatta kun saavat uusia/vanhoja mukaan leikkiin.”
Kun lelut lopulta menevät rikki, niitä ei aina suinkaan heitetä suoraan pois. Kaikki jollain tavalla hyödynnettävä materiaali säästetään. Esimerkiksi rikkinäisistä lautapeleistä pelastetaan hyväkuntoiset pelinappulat muiden pelien varaosiksi ja palapelien palat askartelumateriaaliksi.
Toki mielipiteitä vanhoihin leluihin ja niiden hyödyntämiseen on monenlaisia, kuten tästä vastauksesta käy ilmi:
”Vanhat kirjat yms menevät valitettavasti usein roskiin samoin kuin rikkinäiset lelut. Yritän hyödyntää niitä askarteluihin, mutta yleinen asenne on, että vanhat pois ja uudet tilalle.”
Kaiken kaikkiaan vastausten perusteella voidaan todeta, että päiväkodit toimivat erittäin ekologisesti ja ympäristöystävällisesti hyödyntäessään kaiken materiaalin niin pitkälle kuin mahdollista. Usein tämä tietysti tehdään myös käytännön syistä, sillä uuden materiaalin hankkiminen on monin verroin hankalampaa eikä aina mahdollistakaan esimerkiksi leluihin ja materiaaleihin varatun budjetin koon vuoksi.
Päiväkotien toiveet
Jos saisit yksin päättää, mitä leluja tai muuta materiaalia päiväkotiisi hankitaan budjetista välittämättä, mitä se olisi? Tähän kysymykseen saimme monenlaisia vastauksia, jotka olivat hyvin perusteltuja. Tässä siis vinkkilista siihen, millaista materiaalia päiväkodit tällä hetkellä kaipaavat!
”Perusleluiksi suuria sarjoja, joita voi kierrättää ryhmästä toiseen vaikka kuukausittain, esim. erilaiset perusrakennuspalikat eri materiaaleista ja yksinkertaisia rakennuksia tai rakennettavia rakennuksia. Leluja (sarjoja, useita), joilla voi leikkiä em. peruslelujen kanssa esim. eläimiä, autoja, poneja, hirviöitä, ritareita... Leluja, joita ei lähtökohtaisesti ole suunniteltu tietylle sukupuolelle. Leluja, joita voisi ostaa enemmän kuin yksi tai kaksi. Yksittäisiä leluja, joita yksi tai kaksi lasta yhdessä saisi leikkiä vain pöydän vieressä, kuten pieniä rakennussarjoja... Tutkimistarvikkeita: suurennuslaseja, kiikareita... Astioiksi ulko- ja sisäleikkeihin oikeita astioita”
”Panostaisin kiertäviin teemaleikkilaatikoihin. Esim. Lääkärileikki tai eläinleikki, jotka kulkisivat eri ryhmissä ja sisältäisivät hyvät välineet rikkaan leikin luomiseen.”
”Hyvin suunniteltuja ja lasten käyttöä kestäviä toimintavälineitä. Hankinnan kriteereinä ajattomuus ja muunneltavuus sekä lapsen omatoimisuuden, luovuuden ja sosiaalisten taitojen tukeminen. Esim. isot, pehmeät rakentelupalikat.”
”Lisätilojen myötä taide-, vesi-, "veisto"-huoneita/ pisteitä / ryhmätiloja, leikkimökki / majamateriaalia, liikuntavälineitä (pyöriä)”
Vastaajat totesivat, että vuosikymmenten ajan kestäneet peruslelut toimivat edelleen. Legot ja muut rakennussarjat, Barbie-nuket, kotileikkiastiat ja askarteluvälineet ovat niitä, joilla jokainen meistä on lapsena leikkinyt, ja joilla lapset leikkivät tänäkin päivänä. Nämä samat lelut myös periytyvät sukupolvelta toiselle niin kotona kuin päiväkodeissakin.
Toisaalta 2020-luvulla on myös ihan omat tälle ajalle tyypilliset lelunsa ja opetusvälineensä, kuten tabletit erilaisine sovelluksineen tai ohjelmoitavat Bee-bot-robotit. Myös näitä tämän päivän lasten leluja tullaan vuosien ja vuosikymmenten kuluttua varmasti näkemään museoiden näyttelyissä – kenties niiden rinnalla nähdään juuri tämänkin kyselyn avulla saatuja kommentteja lelujen hankinnasta!
Mitä nykydokumentointiaineistolle tapahtuu?
Nykydokumentointityö ei suinkaan pääty siihen, että kysely on julkaistu tai valokuvat otettu. Jotta niitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää ja jotta ne säilyisivät tuleville sukupolville, ne vaativat myös dokumentointihetken jälkeistä työtä. Kyselyn vastaukset tallennetaan ja arkistoidaan samaan tapaan kuin muukin arkistomateriaali on museoon tallennettu: tietyissä tiedostomuodoissa ja tiettyihin paikkoihin. Verkkokysely eroaa siinä mielessä vanhemmasta materiaalista, että se on täysin digitaalista jo valmiiksi. Tiedostot tallennetaan ja varmuuskopioidaan museon käytänteiden mukaisesti sellaisessa muodossa, että ne säilyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Kulutuskyselyn tapauksessa tallennetaan yksittäiset vastaukset PDF-muotoisina sekä vastausten koontitaulukko Excel-taulukkona. Valokuvat tallennetaan museon digitoidun valokuvakokoelman osaksi siten, että niille jokaiselle annetaan oma yksilöllinen tunnisteensa. Valokuvan yhteyteen museon kokoelmahallintajärjestelmään kirjataan tarkat tiedot esimerkiksi kuvanottohetkestä ja kuvauspaikasta, minkä lisäksi kuvan sisältö kuvaillaan sanallisesti. Kuvaan myös liitetään tieto siitä, että se liittyy juuri tähän nykydokumentointitempaukseen.
Kiinnostuitko, mistä muista näkökulmista museot tallensivat kulutusta? Lähes 50 museon nykydokumentointikohteet löytyvät täältä.
Lastentarhamuseossa on käynnissä tällä hetkellä kaksi nykydokumentointikyselyä, joihin kutsumme kaikki päiväkotien työntekijät vastaamaan ympäri Suomen! Kulutuskyselyyn pääset tästä ja kestävään kehitykseen liittyvään kyselyyn tästä. Kiitos kaikille teille, jotka osallistutte tähän tärkeään tallennustyöhön!
Susanna Gillberg
Lastentarhamuseon kokoelma-amanuenssi
susanna.gillberg(at)ebeneser.fi
Kirjoituksen kuvituskuvat: Lastentarhamuseo
