Jouluevankeliumi kehyskertomuksena – Jälleenlöydetyt diat osa 10
13/12/2021
Lapsenläheistä päiväkotisuunnittelua – tarkastelussa lasten mittakaava
18/01/2022
Katse ympäristöön Wivi Lönnin 150-vuotisjuhlavuonna 2022
Hyvää alkanutta vuotta 2022! Tänä vuonna vietetään arkkitehti Wivi Lönnin (1872–1966) syntymän 150-vuotisjuhlaa sekä lastentarha-aatteen isän Friedrich Fröbelin 240-vuotisjuhlavuotta. Tuplajuhlavuoteen mahtuu monenlaisia tapahtumia, joista tiedotamme tarkemmin alkuvuoden aikana. Wivi Lönnin juhlavuosi Lastentarhamuseossa huipentuu marraskuussa 2022 vietettävään juhlaviikkoon teemalla Wivi ja lasten talo.
Tämä on hieno vuosi aloittaa myös Ebeneser-talon pihalle sijoittuva Wivin puistikko -suunnitteluhanke, jonka rahoittajana toimii Museovirasto. Hankkeessa noudatetaan ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen periaatteita Agenda 2030 tavoitteiden mukaisesti ja sen keskiössä on varhaiskasvatusikäinen lapsi, jonka osallisuuden huomioimiseen pyritään löytämään uusia, innovatiivisia tapoja. Hankeen ensimmäistä vaihetta voi jo ihailla Ebenserin pihalla. Lähtölaukauksena pihasuunnittelulle ideoitiin yhteistyössä Ebeneser-talossa sijaitsevan Helsingin kaupungin päiväkoti Ebeneserin lasten ja perheiden kanssa muraalimaalaus pihan itäpäätyä rajaavaan betoniseinään kesällä 2021.
Arkkitehti Wivi Lönn sijoitti suunnitelmassaan Ebeneser-talon kahden julkisivun osalta aivan suuren tontin reunaan, jotta lastentarhan piha-alue olisi mahdollisimman suuri ja tarjoaisi monipuolisia toiminnan tiloja lapsille. Lastentarhamuseon valokuva-arkiston kuvakokoelmat sekä muistitietoaineisto kertovat pihan suurista viljelyalueista, kukkapenkeistä, leikkimökeistä ja puusta valmistetuista leikkivälineistä sekä monimuotoisesta, aistivoimaisesta luonto- ja leikkiympäristöstä:
”Kaikkein mieluisin leikki oli kuitenkin se kun minä ja kaverini leikimme pihalla löytöretkeilijää. Tarkoituksenamme oli tutkia, mitä mielenkiintoista pihalta löytyisi. Pihalla oli paljon erilaisia kasveja ja istutuksia muodostaen sinne erilaisia alueita. Lapsen silmään piha näytti isolta ja salaperäiseltä, jota oli pakko lähteä tutkimaan. Löysimme eri näköisiä ja kokoisia kiviä ja kasvien lehtiä, joita vertasimme keskenään. Leikimme, että tietyt kasvinlehdet auttavat tiettyihin vaivoihin ja luokittelimme niitä sen mukaan. Takapiha oli leikeissämme pohjoisnapaa, koska siellä oli enimmäkseen hiekkaa ja kiviä ja se oli yleensä varjossa."
SKS, KRA, Lastentarha- ja päiväkotimuistot 2012, 495.
Ebeneserin pihamaata 1920-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Lapsuuden muistitiedon tutkijan, etnologi Pirjo Korkiakankaan mukaan muistot maaseutuympäristön lapsuuden leikkipaikoista olivat yksilöllisiä ja erilaiset ympäristöt innostivat lapsia keksimään kuhunkin paikkaan sopivia leikkejä. Leikkipaikoista muodostui vähitellen lasten mielipaikkoja. Myös lastentarhojen pihoilta kertovissa muistoissa tietyt kivet, kalliot, pensaat ja lumikasat korostuvat leikin paikkoina. Leikeissä tasainen kivi tai kallio muuntui mielikuvituksen avulla esimerkiksi kotileikin pöydäksi tai kaupan tiskiksi. Leikkivälineiden puute korvattiin mielikuvituksen avulla luonnonvaraisessa ympäristössä. Kansatieteilijä Bo Lönnqvistin mukaan ulkona tapahtuvien leikkien välineet saavat usein merkityksensä vasta leikkitilanteessa. Leikkivälineet muokattiin melkein mistä tahansa, kunhan ne toimivat leikin edistäjinä esikuviensa tavoin. Leikkivälineiden valmistus voi olla luova, hetkellinen prosessi leikin kulussa, jossa lapset suunnittelevat ja valmistavat rekvisiittaa leikin tarpeisiin.
On tärkeää huomioida, että piha tilana ei tarkoita ainoastaan fyysistä tilaa nurmikkoineen, puineineen ja pensaineen, vaan jatkuvasti rakentuvaa, muuttuvaa, kerroksellista ja kokemuksellista tilaa, joka ilmenee muistitiedossa, mutta myös tämän päivän ja tulevaisuuden ihmisten kokemuksissa ja merkityksissä. Kulttuurintutkija Michel de Certeaun ja filosofi Henri Lefebvren mukaan materiaalinen, fyysinen tila muuttuu jokapäiväisen toiminnan ja elämisen kautta eletyksi, koetuksi tilaksi. Kaupunki opitaan tuntemaan kävelemällä, ei tutkimalla karttaa. Tie tai katu muuttuu ihmisten kävelemisen myötä eletyksi tilaksi. Näin historia jättää jälkensä tilaan.
Näistä lähtökohdista ponnistaa myös Wivin puistikko -hanke. Suunnitelma korostaa erityisesti yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutteisuutta sekä moniäänisyyttä ja demokratiaa. Lähtökohtaisesti haluamme luoda kaupunkitilan, joka on innovatiivinen, muuntautuva ja toimii hyvänä esimerkkinä käyttäjälähtöiselle kaupunkisuunnittelulle. Hankkeen tavoitteena on tutkia pihan käyttötarkoitusta historiallisesta, toiminnallisesta ja ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta. Ekososiaalinen sivistys sisältää ihmisen kasvua ja kehitystä mahdollistavia, etenkin luontosuhdetta syventäviä ja maailmankuvaa avartavia elementtejä. Ihminen on riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä, joka tuo mukanaan vapauksia ja vastuuta. Ekososiaalisen sivistyksen näkökulman avulla on helpompi ottaa huomioon ekologisia ja sosiaalisia kysymyksiä jokapäiväisessä toiminnassa. Hankkeen tavoitteena on pihan käyttäjiä, erityisesti lapsia, kuunnellen suunnitella pihalle elementtejä, jotka tukevat ekososiaalisuuden periaatteita ja joilla voidaan edistää varhaiskasvatusikäisten, mutta myös aikuisten oppimisen toiminnallisia, kokemuksellisia, aistimuksellisia ja kehollisia ulottuvuuksia.
Ekososiaalisen sivistyksen periaatteita löytyy myös lastentarhatyön historiasta. Suomalaisen varhaiskasvatuksen juuret ulottuvat saksalaisen aktiivisuuspedagogi Friedrich Fröbelin (1782–1852) ajatuksiin, joissa korostuvat leikin, toiminnan ja luonnon merkitys ihmisen kasvulle. Nimellä Kindergarten, lastentarha, Fröbel tarkoitti lasten puutarhaa, jossa lapset voivat tutkia ja toimia luonnon yhteydessä, mutta myös paikkaa, jossa lapset voivat kasvaa ja kehittyä rauhassa. Fröbelin mukaan lapsille tulee antaa mahdollisuus toimintaan ja leikkiin. Wivin puistikko -hankkeen lähtökohtana on mielikuvitus, muunneltavuus, itse tekeminen ja kokeminen.
Kasvien istutusta ja hoitoa Ebeneserin pihalla 1930-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Ebeneserin pihalla on aikoinaan ollut vehreä puutarha, jossa on ollut tilaa mielikuvitukselle ja jännitykselle, mutta myös hoivaamiselle ja huolehtimiselle. Tulevan hankkeen tavoitteena on luoda puitteet uudelle, innostavalle, toiminnalliselle ja yhteisölliselle kaupunkitilalle, jossa suunnitteluprosessin kärkenä ovat pienet lapset. Tervetuloa seuraamaan TaM Hanna Pielikon koordinoiman hankkeen edistymistä!
Taina Sillanpää
Lastentarhamuseon johtaja
Lähteet:
Ulkoministeriö. Agenda 2030. https://maailma2030.fi/agenda-2030/
Bollig, Sabine & Millei Zsuzsa 2018. Spaces of early childhood: Spatial approaches in research on early childhood education and care. Journal of pedagogy 1/2018, 5–20.
Certeau, Michel de 1984. The practice of everyday life. Berkeley: University of California.
Korkiakangas, Pirjo 1996. Muistoista rakentuva lapsuus. Agraarinen perintö lapsuuden työnteon ja leikkien muistelussa. Kansantieteellinen arkisto 42. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.
Lastentarha- ja päiväkotimuistot, muistitietokeruu 2011–2012. SKS.
Lefebvre, Henri 1991. The production of space. Oxford: Blackwell Publishing.
Lönnqvist, Bo 1992. Ting, rum och barn: Historisk-antropologiska studier i kulturella gränser och gränsöverskridande. Helsingfors: Suomen muinaismuistoyhdistys.
