Museoharjoittelun monipuolisuus Lastentarhamuseossa
09/11/2020
Millaista on olla varhaiskasvatusikäinen lapsi koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana?
11/01/2021
”Joulu! Miten salaperäisenä ja ihmeellisenä, täynnä odotusta kaikuukaan tuo sana jokaisen lapsen korvaan. He tuntevat joulun läheisyyden paljon yksinkertaisemmin ja koruttomammin kuin me aikuiset. Lapsenmielisyys – siinä oikean joulunvieton salaisuus!”
Vuonna 1946 valmistuneen lastentarhanopettajan muistiinpanot joulun ajasta lastentarhassa
Lastentarhoissa ja päiväkodeissa joulu on aina ollut erityistä aikaa. 1900-luvun jouluperinteet ovat tuttuja aikuisille omasta lapsuudestaan joululauluineen, jouluherkkuineen ja joulukuusineen.
Suomessa 1900-luvun lastentarhojen pedagoginen toiminta nojasi vahvasti saksalaisen Friedrich Fröbelin pedagogiikkaan ja sen kolmeen peruspilariin: leikkiin, työkasvatukseen ja oppimiseen. Näitä toimintatapoja toteutettiin lastentarhoissa kuukausi- tai keskusaiheiden kautta. Noin kuukaudeksi valittiin yhteinen teema tai aihe (kuten posti, matkustus, vesi tai joulu), jota käsiteltiin leikeissä, työtehtävien kautta ja ohjatun toiminnan, kuten Fröbelin palikoilla rakentelun avulla. Tarkoituksena oli, että lapsilla olisi omakohtainen kokemus käsiteltävästä aiheesta, ja esimerkiksi posti-aihetta käsiteltäessä ensimmäisenä tehtiin retki postiin, jotta paikka tulee kaikille tutuksi. Kuukausiaiheiden avulla lapset oppivat sekä käsiteltävistä aiheista että monipuolisista toimintatavoista.
Kuukausiaiheet toistuivat samankaltaisina toimintatapoineen ja eri aiheita käsiteltiin yllä mainituilla tavoilla vuodesta toiseen. Ebeneserin lastentarhaseminaarista samana aikana valmistuneet lastentarhanopettajat levittivät toimintatapoja ja hyväksi havaittuja aiheita ympäri Suomea. Erityisesti jouluvalmistelut noudattivat eri lastentarhoissa samanlaista kaavaa.
Kuukausiaihevihko vuodelta 1922. Ebeneser-säätiön arkisto
Joulu 1922
Joulukuun alussa vuonna 1922 Ebeneserin lastentarhassa alettiin valmistautua jouluun. Neljäksi viikoksi laadittiin suunnitelma neljälle osastolle eli lapsiryhmälle. Ensimmäisen viikon aiheena oli ”Pikku kuusi”. Kuukausiaiheen käsittely lähti liikkeelle seuraavasti: ”Armas-täti tuo kuusen metsästä ja kertoo miten se tuli junalla ja mitä se tahtoo kertoa lapsille.” Tähän kertomukseen pohjautuen eri osastojen lapset saivat Fröbelin palikat (3.-5. lahjan) käyttöönsä ja ryhtyivät rakentamaan junaa, jolla kuusi saapui lastentarhaan. Palikoiden lisäksi he saivat välineiksi kuusenoksia ja pienet lankanuket. Lisäksi III ja IV-osastot piirsivät metsäaiheisia kuvia ja lauloivat ”Hiljaa, hiljaa, kuunnelkaa” -laulua. Lapsille kerrottiin kertomus Jeesuksen syntymästä.
Pikku kuusen tarina, jossa pikku kuusi tuo terveiset metsästä, toistuu kuukausiaiheissa läpi vuosikymmenten ja se mainitaan vielä 1970-luvunkin suunnitelmissa. Tarkkaa tietoa tarinan alkuperästä meillä ei ole, joten mikäli tunnistat sen ja tiedät siitä enemmän, kuulemme mielellämme!
Ebeneserin lastentarhaseminaarin ensimmäiseltä suomenkieliseltä kurssilta vuonna 1905 valmistuneen ja Ebeneserissä 35-vuotisen uran tehneen Armas Soriolan (1882–1958) käsin kirjoittamasta ”Kertomuksia lapsille” -vihkosta Ebeneser-säätiön arkistosta löytyi yksi versio tarinasta. Siinä pikku kuusi kasvaa metsässä ison kuusen vierellä, kunnes eräänä päivänä poika tulee hakemaan sen kotiinsa joulukuuseksi. Pikku kuusi on ensin surullinen joutuessaan eroon isosta kuusesta, mutta sen oksalle lennähtävä varpunen kertoo, että joulukuuseksi päätyminen on hienointa, mitä kuuselle voi tapahtua. ”Kun sitten tuli ilta, sytyttiin kynttilät, ja isä ja äiti ja pikku Elsa ja Yrjö kävivät piiriin sen ympärille ja lauloivat kauniin jouluvirren, Enkeli taivaan lausui näin, ja pieni kuusi oli niin onnellinen.”
Tarina tunnetaan esimerkiksi 1940-luvun kuukausiaihesuunnitelmissa myös nimellä ”Pekan kuusi”, mutta kyse on mitä ilmeisimmin samasta tarinasta. Pikku kuusen tarina lienee elänyt ainakin lastentarhanopettajien kertomana suullisena kansanperinteenä pitkään.
Otos Armas Soriolan (1882–1958) käsin kirjoittamasta ”Kertomuksia lapsille” -vihkosta. Ebeneser-säätiön arkisto
Joulu-kuukausiaiheen toisella viikolla vuonna 1922 Ebeneserissä siirryttiin ”leikkilahjoista” (Fröbelin palikat) Fröbelin ”työlahjojen” pariin. Kuusiin ja joulukuusen tähtiin tutustuttiin paperia leikkaamalla, taittelemalla ja tikuista rakentamalla. Lisäksi joululahjoja valmistettiin ompelemalla. Lastentarhassa joululahjojen tekeminen on niin ikään ollut jokavuotinen perinne. Perinteisesti lapset askartelivat äideille, isille ja sisaruksille erilaisia pieniä tarve-esineitä, kuten kirjanmerkkejä, neulatyynyjä, pöytäliinoja tai kampakoteloita.
Kolmannella ja neljännellä viikolla kuukausiaihesuunnitelmassa jatketaan Pikku kuusen tarinan eri vaiheiden käsittelyä samoin menetelmin, lisäksi eri osastoilla muovaillaan savesta joulukoristeita ja -kakkuja. Kuukausiaiheen käsittely päättyy käytännön työhön: suursiivous kaikilla osastoilla. Siivoaminen ja juhlien valmistelu kuuluvat oleellisena osana lastentarhatyöhön ja myös tämän päivän varhaiskasvatukseen.
Joulunaika päiväkodissa 1985
Vuonna 1985 lastentarhaseminaarit olivat jo muuttuneet lastentarhanopettajaopistoiksi (1977) ja lastentarhat ja seimet yhdistyneet päiväkodeiksi (1973). Ebeneserissä toimivan Helsingin lastentarhanopettajaopiston opettaja, pitkän uran lastentarhatyön parissa tehnyt Pirkko Salpakivi opetti tuleville lastentarhanopettajille, mitä kaikkea kuuluu joulun aikaan päiväkodeissa. Ebeneser-säätiön arkistossa on Salpakiven tarkat muistiinpanot ja opetusmonisteet aiheesta vuodelta 1985. Lataa Pirkko Salpakiven Joulunaika päiväkodissa -moniste tästä (PDF).
Ensimmäisinä joulunviettoon liittyvinä asioina Salpakivi mainitsee adventtikalenterin esille laittamisen, päiväkodin yhteisen joulupuuron sekä pikkukuusen tulon päiväkotiin. Seuraavina listalla on tuttujen joululaulujen laulamista, joululahjojen tekemistä omalle perheelle sekä keskustelut ilon tuottamisesta toisille. Näiden toimintojen tavoitteena on ”joulun tulosta tiedottaminen ja virittäytyminen joulun tunnelmaan”. Jouluevankeliumi kerrotaan lapsille joulun merkityksen selvittämiseksi ja kristillisen sanoman välittämiseksi. Yhteys 1900-luvun alun lastentarhan jouluvalmisteluihin on ilmeinen.
Koko päiväkodin yhteinen joulupuuro tai -ateria on myös pitkään jatkunut perinne. Töölöläisen päiväkoti Rauhalan entiset työntekijät muistelivat, kuinka ovet avattiin ja pöydät kannettiin pitkälle käytävälle, jotta kaikki mahtuvat yhteisen joulupöydän ääreen. Perinne näkyy valokuvissa niin 1950-luvulla kuin 1980-luvullakin.
Rauhalan lastentarhan lapset yhteisellä joulupuurolla 1950-luvulla. Kuvaaja: Esko Silvanto. Ebeneser-säätiön kuva-arkisto
Joulukuu vuonna 1985 jatkuu joulukoristeiden, -korttien ja -lahjojen valmistamisella. Toisten muistaminen ja ilahduttaminen sekä auttaminen ja yhteistyö ovat toistuvia teemoja päiväkodin joulunvietossa. Kynttilöitä valetaan, leikkinurkkauksia siivotaan ja piparkakkuja leivotaan. Joululaulut ja joulumusiikki kulkevat mukana pitkin joulukuuta. Salpakiven aineistossa mainitaan nimeltä myös muutama suositeltava joulukirja, joista on ilmestynyt uusintapainoksia näihin päiviin asti: Viktor Rydbergin ja Harald Wibergin Kotitonttu (suom. 1981) sekä Astrid Lindgrenin ja Ilon Wiklandin klassikot Lotta osaa mitä vain (suom. 1978), Melukylän joulu (suom. 1973) ja Taina Tomera auttaa mummia (suom. 1985).
Joulujuhlat
Joululauluja laulettiin tunnelmaan virittäytymiseksi, mutta niitä harjoiteltiin myös joulujuhlia varten. Joulujuhlien kaava on säilynyt hyvin samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Joulujuhlien tavoitteena on Salpakiven mukaan lämpimän tunnelman ja yhdessäolon kokeminen, yhteisen juhlan valmistamisen ilo sekä vanhempien ja lasten juhlimisen ilo. Joulujuhlat ovat perinteisesti muodostuneet eri lapsiryhmien jouluisista laululeikkiesityksistä ja juhlan lopuksi lapsille on jaettu omat pienet herkkupussit. Pussien sisällä on ollut esimerkiksi makeisia, joulupipareita, jouluomena tai pieni kiiltokuva tai tarra. Esimerkiksi Tampereen Hervannan päiväkodin joulujuhlan vuodelta 1974 voi katsoa Yle Areenasta.
Päiväkoti Rauhalan joulujuhla 1980-luvulla. Yksityiskokoelma / Ebeneser-säätiön kuva-arkisto
Helsingissä töölöläisessä päiväkoti Päiväpirtissä vuoden 1997 jouluviikko sujui seuraavanlaisesti:
Maanantai: Maalattiin tai piirrettiin isoja tonttuja. Joululahjojen paketointia.
Tiistai: Salissa leikkiä, harjoiteltiin vielä keinustuolia ja laulettiin hyvän joulun toivotus. Iltapäivällä oli koko talon joulujuhlaharjoitus.
Keskiviikko: Joulukirkko klo 9:30. Jouluateria, iltapäivällä koristeltiin joulukuusi.
Torstai: Aamulla 8:30 oli joulujuhla. Joulupukki kävi tuomassa pussit ja vanhemmille oli glögi- ja piparitarjoilu.
Juhlaohjelma:
Joulupuu on rakennettu
Tuiki tuiki tähtönen
Kello löi jo viisi (Puolukoiden ryhmä)
Lumihiutale (Mustikat)
Kas metsämökin ikkuna
Pienet tontut ne sipsuttaa (Mansikat)
Kotitonttu (Puolukat)
Keinustuoli (Mustikat)
Porsaita äidin (yhteislaulu)
Soihdut sammuu
Hyvän joulun toivotus
Joulupukki
Päiväkoti Päiväpirtin joulujuhlaohjelma vuodelta 1982. Ebeneser-säätiön arkisto
Joulu 2020
Tämä vuosi on päiväkodeissakin poikkeuksellinen ja etenkin joulujuhlien järjestämistä joudutaan pohtimaan ja suunnittelemaan tarkkaan ja voimassaolevien rajoitusten mukaan. Osa päiväkodeista juhlii mahdollisuuksien mukaan erilaisten tonttupolkujen muodossa ulkona, osa perinteisesti sisätiloissa, mutta vain oman ryhmän kesken. Vaihtoehtoja on onneksi monenlaisia ja mikäli koko talon joulujuhlia ei voida järjestää, voidaan silti lasten kanssa laulaa, leikkiä ja askarrella pitkin joulukuuta aivan kuten ennenkin!
Vuonna 2019 jaoimme jouluisia askartelu- ja toimintavinkkejä lastentarhatoiminnan eri vuosikymmeniltä Facebook- ja Instagram-joulukalenterissamme – ne löytyvät sieltä edelleen, kun selaa julkaisuja taaksepäin viime joulukuuhun.
Käy myös lukemassa Lastentarhamuseon museonjohtajan Taina Sillanpään kirjoitus Itse tehtyjen askartelujen merkityksestä.
Susanna Gillberg
Lastentarhamuseon kokoelma-amanuenssi
