Friedrich Fröbel - leikin puolestapuhuja
Suomalainen lastentarhatoiminta pohjautuu saksalaisen aktiivisuuspedagogi Friedrich Fröbelin (1782–1852) kehittämiin ajatuksiin puutarhan kaltaisesta lastentarhasta, jossa lapset pääsevät kukoistamaan.
Friedrich Fröbel korosti, että ympäristö ja esineet eivät yksinään voi kehittää lasta. Tarvitaan lapsiryhmä, jossa lapset oppivat toisiltaan taitoja ja yhdessä toimimista. Hän uskoi, että kaikki asiat maailmankaikkeudessa liittyvät toisiinsa. Kun lapset tulevat tietoiseksi tästä, he ymmärtävät paremmin itseänsä sekä muiden ihmisten, luonnon ja koko maailman syvempää merkitystä.
Fröbel perusti ensimmäisen lastentarhansa (Kindergarten = lasten puutarha) Bad Blankenburgiin vuonna 1840. Fröbel vertasi kasvattajaa kasveistaan huolehtivaan puutarhuriin. Fröbelin mukaan kasvattajien tulisi hoitaa ja tukea lapsen kehitystä kohti itsenäistä, ajattelevaa, tuntevaa ja luovaa oppijaa. Aikuisen ja lapsen välisen suhteen tulisi olla lämmin, kunnioittava, interaktiivinen ja älyllisesti osallistava, ei alistava.
"Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, yksilöllinen olento ja samalla osa kokonaisuutta perheen, yhteisön ja lopulta koko maailmankaikkeuden kanssa."
Friedrich Fröbel
Punaisessa kivitalossa Bad Blankenburgin keskustassa sijaitsee Friedrich Fröbel Museo. Museo on perustettu samaan rakennukseen, jonka Bad Blankenburgin kaupunki antoi Friedrich Fröbelin käyttöön lastentarhakonseptin kokeilua varten vuonna 1839.
Fröbel korosti lapsen ensimmäisten vuosien kehityksen ja kasvatuksen merkitystä. Hän näki lapset aktiivisina, uteliaina ja luovina tutkijoina, jotka oppivat parhaiten toiminnan, leikin, puheen ja itsereflektion kautta. Lapset kukoistavat, kun he ovat emotionaalisesti turvassa läheisessä suhteessa perheeseen sekä laajemmin lähiympäristöön.
Leikki on Fröbelin mukaan kaiken varhaislapsuuden toiminnan ydin. Lapsi kehittyy ajatellen toimivaksi, jolloin hän ilmaisee itseään ja omia ajatuksiaan leikkimällä, toimimalla ja tutkimalla. Varhaislapsuuden pedagogiikka ei saa olla määräilevää eikä kiirehtivää, vaan sen tulee myötäillä lapsen omatoimisuutta sekä luonnollista kehitystä ja kasvua.
Fröbelin merkitys ulottuu varhaislapsuuden pedagogiikan kehittämisen lisäksi 1900-luvun kulttuurin ja arkkitehtuurin alueelle. Klassisen avantgarde-koulukunnan taiteilijat ja arkkitehdit, muun muassa Wassily Kandinsky, Georges Braque, Walter Gropius, Le Corbusier ja Frank Lloyd Wright kävivät lapsena fröbeliläisissä lastentarhoissa Euroopassa, Venäjällä ja Amerikassa ja saivat sieltä vaikutteita omaan taiteelliseen työskentelyynsä.
"Leikkiminen, leikki, on lapsen kehityksen korkein aste tämän vaiheen ihmiskehityksessä, sillä se on sisäisen vapaata ilmaisua; sisäisestä pakosta ja tarpeesta alkunsa savaa sisäisen esiin tuomista, mikä ilmenee jo itse sanasta Spiel, leikki."
Friedrich Fröbel
Pienoismalli Fröbel-museon rakennuksesta pihoineen, jotka aikoinaan palvelivat lastentarhatoimintaa. Rakennuksen taakse merkityt vihreät neliömäiset ja nauhamaiset alueet merkitsevät kasvimaa-aluetta, joka oli tärkeä osa lastentarhatoimintaa.
Fröbelin työ- ja leikkilahjat
Fröbel kehitti pedagogiset periaatteensa ja toteutti niitä myös käytännössä lastentarhoissa käytetyn leikki- ja askarteluvälineistön avulla. Hän kehitti materiaaliansa tarkkailemalla lasten leikkiä. Hänen mielestään lasten kasvatukseen tuli sisällyttää yksinkertaisia geometrisia muotoja, sekä havaintoja asioiden ja esineiden välisistä suhteista.
Fröbelin mukaan 1800-luvun kodeista ja lastentarhoista puuttuivat kunnolliset ja tarpeeksi yksinkertaiset leikkivälineet, joista lapsella olisi mahdollisuus luoda mielikuvituksensa avulla uutta kerta toisensa jälkeen. Fröbel ei halunnut tarjota lapsille pelkästään valmiita leluja. Hän kehitti yksinkertaisesta mutkaisempaan etenevän oppimateriaalisarjan, jonka jaotteli työ- ja leikkilahjojen kokonaisuuksiin.
Leikkilahjat
Fröbelin leikkilahjat koostuvat kuudesta erillisestä lahjasta, joissa päämuodot ovat pallo, lieriö sekä kuutio, joka ositetaan eri tavoin. Leikkilahjoissa käytössä ovat aina samat välineet, mutta niistä tehty tuotos muuttuu kerta toisensa jälkeen. Tuotos voidaan purkaa ja välineet saadaan uudestaan käyttöön.
Aristoteleen oppeja seuraten Fröbel kehitti leikkilahjansa yksinkertaisesta kohti monipuolisempaa ja monimutkaisempaa. Jokainen lahja liittyi edellisen lahjan ominaisuuksiin, mutta sisälsi aina jotain uutta.
Fröbelin lahjojen jatkumossa uudet muodot etenevät vastakohdasta toiseen (pallon ja kuution ominaisuudet) ja luovat synteesejä (lieriö). Ensimmäisiä lahjoja voivat käyttää jo aivan pienet lapset. Fröbel käytti leikkivälineistöstään käsitettä lahja. Lahjojen avulla lapset ja aikuiset voivat oppia toinen toisiltaan. Aikuinen seuraten, tarkkaillen ja tarjoten tarvittaessa välineitä leikin rikastuttamiseen.
Fröbel kehitti näistä leikkilahjoista opetusta varten kolme eri muotoa:
1. Elämänmuodoissa (Lebensform) todellisuus ja omat elämän olosuhteet yhdistyvät. Muodot sisältävät arkielämässä esiintyviä kolmiulotteisia esineitä ja rakennuksia, kuten palikoista koottuja torneja, rappusia, huonekaluja.
2. Kauneusmuodot (Schönheitsform) ovat pintoja ja kuvioita, jotka syntyvät perusmuotojen avulla. Perusmalleista voidaan rakentaa symmetristen kuvioiden sarjoja, vaikkapa erilaisia tähtikuviota.
3. Tunnistamismuotojen (Erkenntnisform) eli oppimismuotojen avulla tutkitaan luku- ja paljoussuhteita sekä tarkastellaan perusmuotoja yhdistelemällä syntyviä muotoja. Lapset oppivat ymmärtämään käsitteitä puolikas, neljäsosa, kuutio jne.
Fröbelin lahjat 1-6. Etualalla oleva keltainen virkattu pallo on ensimmäinen lahja. Taustalla näkyvä telinemäinen rakennelma, jossa pallo, lieriö ja kuutio roikkuvat puuvillaisesta narusta, on toinen lahja. Puisiin kuutiorasioihin pakatut palikat ovat Fröbelin palikat. Niiden etupaneeliin on painettu lahjan järjestysnumero.
Työlahjat
Fröbelin työlahjoihin kuuluvat erilaiset askartelutekniikat, kuten tikkujen ja erilaisten muotojen asettelu, pujottelu ja taittelu, paperin pistely ja leikkaus, ompelu, kolmiulotteinen herne-tikku-rakentelu sekä saven muotoilu.
Työlahjoissa käytettävä materiaali vaihtuu jokaisella työskentelykerralla, sillä työn lopputuloksesta muodostuu lähes poikkeuksetta jotain pysyvää. Askartelun tuloksena syntyy konkreettinen tuote – pujottelumatosta muodostuu pahville liimattuna pieni tarjotin tai paperiompelusta kirjanmerkki.
"Vuodenajat ja olosuhteet eivät aina mahdollista sitä, että poika voisi ulkosalla kehittää voimiaan ollessaan vapaana talous- ja koulutyöstään. - - Sen vuoksi tässä iässä myös sisällä tapahtuvat askartelut ja esittävät toiminnot ovat tärkeitä ja erityisesti niin sanotut tekniset työt: paperi- ja pahvityöt, muovailu jne."
Friedrich Fröbel
Fröbel luki työlahjoihin ompelun ja pujottelun, joita molempia menetelmätaitoja on yhdistetty kuvassa olevassa pienessä pöytäliinassa. Vohvelikankaalle lapsen on helppo tehdä ensimmäiset kirjontakokeilut. Kuvan pöytäliina on lähtöisin Ebeneserin lastentarhasta ja nykyisin se kuuluu Lastentarhamuseon esinekokoelmaan. Esinetunnistekuva: Eliisa Jäntti.
Taiteilija Alexander Reichsteinin yhteistyössä Lastentarhamuseon kanssa suunnittelemat fröbeliläiset innovaatiot
Jättipalikat ovat taiteilija Alexander Reichsteinin yhdessä Lastentarhamuseon kanssa suunnittelemia suurikokoisia leikkivälineitä. Ne ovat syntyneet Friedrich Fröbelin leikkilahjojen inspiroimina. Jättipalikoiden kokonaisuuteen on koottu muotoja kaikista Fröbelin kuudesta leikkilahjasta. Palikoiden kokoa on kasvatettu huomattavasti: palikat ovat niin suuria mutta samalla tukevia ja kevyitä, että pieni lapsi pystyy rakentamaan niistä vaikkapa talon, jonne hän itse mahtuu sisään. Rakentelu jättipalikoilla houkuttelee lapsia ja myös aikuisia lasten kanssa yhteiseen tekemiseen.
Sinä ja Fröbel -rakentelulaukku on taiteilija Alexander Reichsteinin ideoima leikkiä, taidetta ja käsityötä yhdistävä leikkimateriaali. Laukku sisältää puiset, Fröbelin toisesta lahjasta tutut perusmuodot, pallo, kuutio ja lieriö, sekä erilaisia rikkimenneiden lelujen osia. Lapset voivat kiinnittää näihin magneeteilla varustettuihin perusmuotoihin lelujen osia luoden uusia, mielikuvituksellisia hahmoja ja tarinoita. Rakentelulaukun avulla voidaan kiinnittää huomiota esineiden muodon lisäksi myös kierrätettävyyteen ja ekologisiin arvoihin. Rikkinäisten lelujen osista syntyykin huimia hahmoja ja maailmoja, kokonaisia uusia tarinoita! Aina ei tarvita uusia leikkikaluja. Voi olla kiinnostavampaa kokeilla, miten vanhasta materiaalista luodaan uutta. Rakentelun tuotokset muuntuvat jokaisessa leikissä leikkijän näköiseksi, aina erilaiseksi leikin maailmaksi.
Voit lukea lisää jättipalikoista sekä Sinä ja Fröbel -rakentulaukusta täältä.