Yhteiset ruokailuhetket – Lastentarha- ja päiväkotimuistojen keruu
06/03/2026
Pääsiäisvalmisteluja Museon ystävien kanssa tiistaina 24.3. klo 14-16
11/03/2026
Paluu lämpimän keltaiseen – Ebeneser-talon kolmannen kerroksen aulatilan remontti
Lastentarhamuseon kolmannen kerroksen aula koki kesällä 2025 pintaremontin. Seinät tasoitettiin ja palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä väritystä, valaisimet vaihdettiin, akustiikkaa parannettiin ja vuosikymmenten aikana kertyneitä ylimääräisiä johtoja ja rakennelmia poistettiin. Lopputuloksesta tuli parempi kuin olisimme osanneet kuvitella. Väreillä ja sävyillä on väliä. Ja nyt tiedämme, että niitä arkkitehti Wivi Lönn osasi käyttää.
Lastentarhamuseon pääaula sijaitsee Ebeneser-talon kolmannessa kerroksessa. Aulassa tapahtuu tärkeitä kohtaamisia. Siellä otetaan vastaan museoyleisö ja se toimii eräänlaisena ensimmäisenä hengähdyspisteenä museoon saavuttaessa. Aulassa sijaitsevat museon lipunmyynti, naulakot, museokauppa ja vaihtuvien näyttelyiden vitriini. Aulasta pääsee museon näyttelytiloihin, museokahvioon ja museotyöntekijöiden toimistoihin. Jollain tavalla aulatilaa voi luonnehtia kolmannen kerroksen sydämeksi. Vaikka aula sijaitsee keskellä kerrosta, johtaa sen läpi luonnonvalo – aivan kuten Wivi Lönn suunnitteli.
Aulan remontista haaveilu alkoi jo muutama vuosi sitten. Väritys ja maalipinnan läpi kuultava lasikuitutapetti saivat pohtimaan, millainen aula oli ollut talon valmistuessa vuonna 1908. Remonttihaaveita alettiin aikataulullisesti konkretisoida yhden kattovaloista lopettaessa toimintansa. Valaisimeen ei enää ollut tarjolla varaosia ja sähköasentaja neuvoi varautumaan valaisinten uusintaan ennen kuin useampi aulan valaisin lopettaa toimintansa.
Valaisimen sammumisesta kului kuitenkin vielä pari vuotta ennen kuin remontti sijoitettiin vuosibudjettiin. Edelle kerkesi Paja-näyttelytila kiireellisempänä. Syystalvella 2024 varasimme Nokivalo Reno Oy:n Merin toteuttamaan remontin seuraavana kesänä.
Kuvassa sammuneena näkyvän kattovalaisimen rikkoontuminen käynnisti pintaremonttisuunnitelmat.
Osana remonttisuunnitelmaa mietittiin myös seinävitriinin maalausta tai poistamista.
Aulatilasta johtaa käytävä, joka toimii museoyleisön naulakkotilana. Naulakkoa vastapäätä on maalauksia Ebeneser-talosta.
Tutkimusmatkalla seinän maali- ja tasoitepinnan kerroksissa
Eteenpäin vievänä ajatuksena valmistautumisessa varsinaiseen remonttiin oli palauttaa aulan väritys sen alkuperäiseen väritykseensä. Innokkaina ja malttamattomina teimme ensimmäisen raaputtelun Lastentarhamuseon oppaanakin toimivan konservaattori Laura Hamusen kanssa. Valitsimme aulan seinäpinnoista kohtia, jotka eivät niinkään yleisön silmään herätä huomiota. Laura toteutti kolme väriportaikkoa eri puolille aulaa. Väriportaikon tekeminen on tarkkaa työtä. Siinä jokainen maali- ja tasoitepinta kerrallaan raaputetaan terävällä skalpellilla esiin jättäen pinta-alaa jokaisesta kerroksesta näkyviin.
Ensimmäisten kokeilujen jälkeen lähdimme tarkentamaan ennen 1920-lukua otetuista valokuvista aulan alkuperäistä väritystä. Haastetta tilanteeseen toi valokuvien vähäisyys sekä epävarmuus siitä, ovatko mahdolliset kuvat juuri kolmannen kerroksen aulasta. Kuvien ollessa mustavalkoisia, tyydyimme arvioimaan kuvista seinien värityksen tummuusasteita sekä seinään maalatun boordin korkeusastetta. Tässä vaiheessa tilasimme myös asbestikartoituksen, sillä lasikuitutapeteilla päällystetyt seinät kielivät useista remonteista vuosien 1908 ja 2025 välillä. Tulokset kartoituksesta olivat kannaltamme myönteiset ja asbestia ei löytynyt. Konsultointiapua saimme alueellisena vastuumuseona toimivan Helsingin kaupunginmuseon tuolloiselta korjausrakentamisen asiantuntijalta Maaret Louhelaiselta.
Näiden tietojen pohjalta kutsuimme OSK Rotundan konservaattori (AMK) Teemu Kajasteen toteuttamaan väritystutkimuksen aulatilasta. Väritystutkimuksessa aulatilan seinistä löytyi viisi eri maalikerrosta, jotka dokumentoitiin NCS S-värikartan koodistolla. Kolme ensimmäistä maalikerrosta noudattavat lähes samaa rytmitystä. Seinän alaosa on maalattu paneelinomaisesti arviolta 150 cm lattiasta yhdellä sävyllä (aikajärjestyksessä: oranssi, turkoosi, vihreä) ja seinän yläosa tästä eroavalla sävyllä (harmaa, harmaa, valkoinen). Näiden kahden eri sävyn väliin on toteutettu boordiviiva joko yhdellä tai kahdella sävyllä. Neljäs maalikerros poikkeaa muista kerroksista, sillä koko seinä oli maalattu vain yhdellä värillä: harmaalla. Ylin eli viides maalikerros oli toteutettu lasikuitutapetin päälle. Päävärityksenä oli vanhahtava roosa, joka käsitti koko seinäpinnan aina 2,9 metrin korkeuteen saakka. Seinän yläosan ja katon värinä oli valkoinen. Sävyjen väliin oli toteutettu alkuperäistä mukaileva kahden viivan boordirajaus.
Ebeenser-talon pääportaikosta 1940-luvulla otetussa kuvassa on nähtävillä boordiraja, joka kulkee seinässä kaiteen yläpuolella samassa linjassa. Kuvaaja: Relavuo. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Pääportaikon ja aulan välissä ei vielä 1950-luvulla ollut lasiovia. Kuvassa näkyy seinän boordiviiva, joka jatkuu aulaan. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Ote konservaattori Teemu Kajasteen väritystutkimusraportista. Vasemmalla alhaalla nähtävissä pääportaikkoon vuonna 2006 tehty väriportaikko ja ylhäällä 2025 tehdyt portaikot aulatilasta.
Tutkimuksessa selvisi, että aulatilan väritys on vuosikymmenten saatossa ollut vastaava kuin pääportaikon. Pääportaikkoon väritystutkimus toteutettiin vuonna 2006, ja samalla portaikko maalattiin vastaamaan vuoden 1908 väritystä. Tosin, nyt tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että erityisesti portaikon yläosan väritys päädyttiin pintaremontissa toteuttamaan alkuperäisestä poikkeavalla sävyllä. Myös boordiraitojen sijainti ei ole täysin linjassa alkuperäisten kanssa. Pohdintaa aiheuttikin, noudatetaanko aulan sävyvalinnoissa alkuperäistä väritystä ja boordiraidan korkeutta vai toistetaanko pääportaikkoon tehdyt valinnat.
Aulatilan väritutkimuksen yhteydessä tutkittiin myös sisäovien ja lattialistojen värikerroksia. Aulasta saliin johtavat neljä korkeaa ovea ovat todennäköisesti alkuperäiset, mutta restauroitu erittäin taitavasti. Ne voivat olla myös alkuperäisten mallin mukaan tehty uustuotantona. Ovien pinnat ovat tasaiset ja siistit sisältäen todennäköisesti vain yhden maalikerroksen. Talon kolmannen kerroksen muut puiset sisäovet sisältävät useita maalikerroksia, mikä on havaittavissa pinnan elävyydessä ja paksun maalin tunnussa puun pinnalla. Ovien ja lattialistojen sävyjä tutkimuksessa haettiinkin aulan sijaan kolmannen kerroksen muista huoneista ja pääportaikosta.
Periaatepäätökset ohjenuorana
Samanaikaisesti aulatilan remonttiin valmistautumisen kanssa kävimme tärkeää keskustelua Ebeneser-säätiön hallituksen kanssa Ebeneser-talon historiasta, sisätilojen remontointitarpeista sekä tilojen nykyisestä käytöstä muun muassa museon näyttelytiloina. Vaikka kyse oli yhden tilan pintaremontoinnista, oli tärkeä keskustella laajemmin periaatetasolla suuntaviivoista vastaavien remonttien varalle.
Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli Ebeneser-talon interiöörin huomioiden lastentarhan ja seminaarin moninaisia tarpeita. Alun perin tahtotilamme oli pikkuhiljaa palauttaa tiloja vastaamaan oletettuja alkuperäisiä suunnitelmia. Nykyhetkessä tulee kuitenkin pohtia, mikä merkitys on kaikkien tilojen palauttamisella alkuperäiseen. Samalla herää kysymys palauttamisen tarpeellisuudesta. Kun kyseessä on liki 120 vuotta vanha rakennus, joka on elänyt ajassa muuttuen ja kerännyt itseensä muistoja tuhansilta eri ihmisiltä, nousee esille kysymys: kenen tarinoita interiöörin palauttamisella halutaan kertoa? Voidaanko vain valita ja millä perustein jokin yksi vuosikymmen, johon kaikki tilat palautetaan vai voidaanko kerroksellisuutta säilyttää jollain tavalla? Lisäksi pohdintaan tulevat erityisesti talon kolmannen kerroksen tilojen käyttö näyttelytiloina. Miten palauttaminen johonkin tiettyyn aikaan palvelee kokoelmien esittelyä, näyttelytekniikkaa ja yleisötyötä?
Vastausta näihin kysymysiin tarkastelimme yhdessä säätiön hallituksen kanssa Riikka-Maria Sihdon vuonna 2007 Ebeneser-talosta tekemän diplomityön avulla. Tutkielmassaan Sihto huomautti, että rakennuksen arvoa voidaan lähestyä tunne-, käyttö- ja kulttuuriarvojen kautta. "Tunnearvoja ovat rakennuksen identiteetti, sen saama symbolimerkitys, kunnioitus ja jatkuvuus. Käyttöarvoihin lukeutuvat toiminnallisuus ja käytännöllisyys, taloudelliset ja sosiaaliset seikat. Kulttuuriarvoja ovat rakennuksen arkkitehtonisen ja esteettisen arvon ohella sen historia, ikä, kaupunkikuvallisen ja dokumentaarinen merkitys. Ebeneser-talon kohdalla voidaan arkkitehtonisten arvojen rinnalle nostaa esimerkiksi rakennukselle syntynyt identiteetti ja symboliarvo. Ei ole liioiteltua kutsua taloa lastentarhatyön muistomerkiksi." Riikka-Maria Sihto, 2007
Lasikuitutapetin lisäksi seinien kolot ja ruuvien reiät paikattiin piiloon. Sisäkaton huoltoluukun kansi vaihdettiin sirommaksi ja turhia johtoja poistettiin.
Sisäkaton maalaus on suoritettu. Seinien yläosat maalattiin katon kanssa samalla sävyllä.
Akustolevyjen sävyjen testailua. Levyjen materiaali on ekologista pintaturvetta ja ne on tilattu kotimaiselta Konto Oy:ltä.
Kiinnostavana yksityiskohtana Sihdon tutkielmassa nousi ehdotus värimaailman pitäytymisestä jugend-hengessä. Lisäksi Sihto kannusti hyödyntämään muun muassa talon alkuperäisiä valaisimia. Mahdolliset uudet rakenteet tulee hänen mukaansa toteuttaa siten, että tottumatonkin silmä kykenee erottamaan uudisrakenteet alkuperäisistä. Esimerkkinä tällaisesta hän nimeää 1960-luvulla taloon asennetut lasiovet, jotka toimivat palo-osastoivina rakenteina aulatilojen ja pääportaikon välissä. Kyseisten lasiovien uusiminen on edessä lähivuosikymmeninä ja alustavaa keskustelua on jo käyty niiden korvaamisesta. Sihdon antama ehdotus uuden erottamiseen alkuperäisestä on tärkeä. Kyseiset lasiovet voidaan toteuttaa hillitympinä, mutta niitä ei tule sulauttaa näyttämään vuonna 1908 asennetuilta.
Periaatepäätös kirjattiin lopulta joustavasti. Säätiön taloudellinen tilanne ei mahdollista kaikkien sisätilojen yhtaikaista remontointia, vaan sitä toteutetaan pikkuhiljaa vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Tämä antaa osaltaan aikaa ja rauhoittaa näkemään, millä tavoin juuri tätä kohdetta on merkityksellistä hoitaa.
Aulan seinälle kiinnitettiin valkoiset kuutiohyllyt museokaupan tuotteiden esittelyä varten. Valkoinen raikastaa mukavasti muutoin lämmintä sävymaailmaa.
Seinän alaosan lämpimän keltainen sävy rauhoittaa seinävitriinin karmien kellertävää puun sävyä. Vitriini sai osaltaan uuden hyväksytyn elämän ja säästyi maalaamiselta.
Näkymä naulakoille ja kohti Johtajata-näyttelyhuonetta muuttui. Naulakoita vastapäätä olleet maalaukset Ebeneser-talosta siirrettiin aulan keittiöön johtavalle käytävälle paremman katseluetäisyyden päähän suojaan.
Lämmin, kotoisa, avara ja kutsuva
Merkittävin osa aulatilan remontista valmistui elokuussa 2025. Sähkötöitä sekä kalusteasennuksia toteutettiin vielä marraskuussa. Matkaan on mahtunut monenlaisia tunnelmia, joista päällimmäisenä on ollut tunne arkkitehti Wivi Lönnin läheisyydestä. En voi tunnustaa, että ensimmäinen reaktio seinän alkuperäisen värin paljastuessa väritystutkimuksen yhteydessä, olisi ollut täysin innostunut. Kutsuva vaihtoehto olisi ollut palauttaa aula tutkimuksessa arvioituun 1920-luvun väritykseen eli turkoosiksi. Kiinnostuksella tervehdin kuitenkin yhteistä päätöstä toteuttaa aula siinä värityksessä kuin Lönn sen alun perin suunnitteli. Tämä osoittautui parhaaksi päätökseksi.
Museoyleisö on ottanut uuden aulan ihastuneina vastaan. Uutta ilmettä on kutsuttu avaraksi, lämpimäksi, kotoisaksi ja kutsuvaksi. Yllättävää on, että harva enää muistaa, minkä värinen aula vielä kesäkuussa 2025 oli. Osa Lastentarhamuseossa usein vierailevista, ei osannut nimetä, mikä aulassa oli muuttunut. Vaikka väritys vaihtui lähes yksivärisestä roosasta oranssin ja harmaan yhdistelmäksi, tuntuu se niin luonnolliselle ja tilaan sopivalle, että muutosta ei välttämättä edes huomaa.
Fredrika Visuri
Lastentarhamuseon museolehtori
Lähteet:
Ebeneser-säätiö (2025). Hallituksen kokouksen pöytäkirja 1/2025.
Ebeneser-säätiö (2025). Toiminnallisen jaoston muistio 21.1.2025.
Kajaste, Teemu (2025). Ebeneser-talo – väritystutkimus Lastentarhamuseon aulatila (3. krs). OSK Rotunda.
Sihto, Riikka-Maria (2007). Wivi Lönnin Ebeneserkoti – tutkimus ja suunnitelma. Aalto-yliopisto: Teknillinen korkeakoulu.
