Lastentarhanopettajat olivat lakossa 2.4.–4.5.1984. Lakko sulki suuren osan kunnallisista päiväkodeista Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Lastentarha-lehdessä kuvailtiin lakon ajan tunnelmia helsinkiläisen päiväkodin edustalla. Lastentarhanopettaja vartioi paikan päällä ”Tämän päiväkodin lastentarhanopettajat ovat lakossa” -lakkojulisteen kanssa lakkovahtina ja keskusteli paikalle osuneiden kanssa. Ohikulkijat kannustivat ja joitain lapsia vanhempineen kävi juttelemassa ja tuomassa kahvia ja pullaa. Paikalle osunut isä kommentoi lakkoa: ”Kun vertaa palkkaa ja työn vastuullisuutta ja vaativuutta, niin huomaa että vikaa on.” (Lastentarha 7/1984)

Yleinen ilmapiiri lakkoa kohtaan oli myönteinen ja se sai laajaa tukea. Lakon aikana järjestettiin myös mielenilmauksia, joiden kylteissä luki mm. ”Myydään siisti tyhjä lompakko tarpeettomana”, ”Vaatimukset kasvaneet – lastentarhanopettajan palkka ei” sekä ”Hyvä huominen vaatii työtä jo tänään”.

Myös vanhemmat ilmaisivat tukensa lakolle, kuten Lastentarha-lehdessä kuvaillaan: ”Vanhempien otteet kovenivat 25. huhtikuuta. Silloin lapset tuotiin Kaupunkien talolle saamaan hoitoa ja kasvatusta. Sisään parisatapäistä lasten ja vanhempien laumaa ei päästetty.” (Eeva Myyrä, Lastentarha 8/1984) Kaupunkien talo on nykyinen Kuntatalo.

Lopulta lähes viiden viikon jälkeen työtaistelu päättyi. Tulos ei riemastuttanut lastentarhanopettajia, vaan kuten Lastentarhanopettajaliiton silloinen puheenjohtaja Eloholma totesi, ”syntynyt tulos ei ole kummankaan osapuolen selkävoitto toinen toisestaan, vaan pitkien ja sitkeiden neuvottelujen jälkeen syntynyt sovintoesitys lakon lopettamiseksi” (Lastentarha 8/1984). Vuoden 1984 lakon jälkeisissä Lastentarha-lehden numeroissa julkaistuissa yleisönosastokirjoituksissa todettiin tuloksen olevan ”tyydyttävä kompromissi”, mutta niistä välittyy myös pettymys saavutettuihin tuloksiin. Eloholma toteaa kuitenkin, että kyseessä oli lastentarhanopettajien historian ensimmäinen työtaistelu ja ”vaikuttava näyttö järjestövoimasta” (Lastentarha 8/1984).

Kevään aikana nähdään, mihin tilanne vuonna 2022 johtaa. Mikäli lakko toteutuu, näiden kahden lakon välissä on ollut lähes 40 vuotta – samat perusteet ovat ajankohtaisia yhä tänä päivänä. Nähdäänkö tänäkin vuonna mielenilmauskylteissä jo 1980-luvulta alkaen toistettu iskulause ”työ on ilomme – palkka surumme”?

Lastentarhamuseo dokumentoi tämän päivän varhaiskasvatukseen liittyviä ilmiöitä tulevien sukupolvien tutkittaviksi, ja tämä historiallinen tilanne on yksi dokumentoinnin kohteista. Mahdollisen lakon lisäksi valokuvaamme esimerkiksi mielenilmauksia varhaiskasvatuksen työntekijöiden osalta ja pyrimme tallentamaan jotain tilanteesta myös museon esinekokoelmaan. Mikäli sinulla on ajatuksia tai ideoita, millä tavoin tilannetta voisi dokumentoida tai olisit halukas esimerkiksi lahjoittamaan käyttämäsi mielenilmauskyltin myöhemmin Lastentarhamuseolle, ota meihin yhteyttä (susanna.gillberg(at)ebeneser.fi)!