
Yleisöopastus: Lastentarhatyö Suomessa
26/01/2026
Talvilomaviikolla leivotaan ja pelataan lautapelejä Lastentarhamuseolla
30/01/2026
Hanna Rothman ja Elisabeth Alander lapsiryhmän kanssa Kansankodissa, 1892. Kuvaaja: K.E. Sthålberg. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Hanna Rothmanin syntymästä 170 vuotta –
miten arvokasta lapsuutta toteutettiin Hannan lastentarhassa
Lastentarhamuseon visiona on arvokas lapsuus, joka tarkoittaa varhaislapsuuden nostamista keskeiseksi vaiheeksi ihmisen elämänkaaressa. Museossa toivotamme tervetulleeksi kaikkein pienimmätkin lapset ja haluamme museoympäristömme tarjoavan heille parhaan mahdollisen ensimmäisen museokokemuksen.
Suomalaisen varhaiskasvatuksen uranuurtajan, käynnistäjän ja kehittäjän Hanna Sofia Rothmanin (1856–1920) syntymästä tulee vuonna 2026 kuluneeksi 170 vuotta. Tässä kohtaa on hyvä katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä varhaislapsuus merkitsi Hannalle. Miten arvokasta lapsuutta toteutettiin Suomen ensimmäisissä lastentarhoissa 1800-luvun lopussa?
Kun aloin perehtyä Hanna Rothmanin arkistoaineistoon – hänen kirjeisiinsä ja lehtikirjoituksiinsa sekä hänestä tehtyyn tutkimukseen – oli ehkä hieman yllättävääkin, ettei Hanna oikeastaan puhunut suoraan lapsista. Kirjoituksissa korostuivat ne toimet ja välineet, joilla arvokasta lapsuutta toteutettiin filantrooppisen ajatussuunnan mukaisesti. Hyväosaisten tuli kantaa vastuu heikompiosaisista ja pyrkiä köyhän väestön perhe-elämän jalostamiseen.
Hanna syntyi vuonna 1856 Helsingissä Lapinlahden sairaalan taloudenhoitajan perheeseen. Hänen perheensä kuului Helsingin ruotsinkieliseen sivistyneistöön, mutta ei ollut erityisen varakas. Hanna kävi ruotsinkielisen tyttökoulun ja oli jo varhain päättänyt hankkia oman ammatin. Varsinaisen koulun päätyttyä Hanna suoritti nk. opettajatarluokat, jonka jälkeen, vuonna 1881 hän lähti Berliiniin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Pestalozzi-Fröbel-Haus- nimiseen, Henriette Schrader-Breymanin (1827–1899) perustamaan oppilaitokseen.
Hanna avasi ensimmäisen fröbeliläistä pedagogiikkaa noudattavan kansanlastentarhan vuonna 1888 Lapinlahdenkadulle Helsinkiin, johon hän kansakouluntarkastaja Viktor Öhbergin välityksellä sai Anniskeluosakeyhtiöltä vuotuisen määrärahan kattamaan lastentarhatoiminnan kulut.
Hannan toimintaa voi luonnehtia syvälliseksi ja sosiaalisesti suuntautuneeksi: hän asetti toiset ihmiset itsensä edelle. Hannalle arvokas lapsuus tarkoitti huolehtimista erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olleista lapsista, sillä hänen mukaansa juuri he tarvitsivat eniten lastentarhan suojaa varakkaampien perheiden lapsiin verrattuna.
Hannan ajattelu kiinnittyi ajanhenkeen, jossa luokkayhteiskunnallinen jako oli näkyvissä ja kotikasvatuksen merkitys suuri. Erityisesti köyhiä äitejä tuli valistaa antamalla ohjeita ja tietoja lasten hyvästä hoidosta ja kasvatuksesta. Kristillinen rakkaus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja velvollisuuden tunne olivat arvoja, jotka perustanaan lastentarhat kantoivat vastuuta sekä lasten että yhteiskunnan hyväksi. "Ei kannata odottaa, että vasta kouluiässä pyritään hyvittämään kotona tapahtuneet puutteet", kirjoitti Hanna vuonna 1896 Östra Finland -lehdessä.

Hanna Rothman käyntikorttikuvassa Berliinissä vuonna 1881. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.

Ebeneserin lastentarhan lapsia neulomassa ja seuraamassa jyvien jauhamista 1910–20-lukujen vaihteessa. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Kasvatuksessa pääpaino tuli laittaa sopivaan käytännölliseen työhön, jolla kehitetään käytännöllisiä taitoja kuin myös henkisiä voimia. Tärkeää oli, että lapset saivat työskennellä heidän kokemuksiaan lähellä olevien asioiden parissa. Käytännöllinen työ oli lastentarhan parhaita kasvatuskeinoja, jonka avulla lapset oppivat järjestystä, puhtautta, säästäväisyyttä, vertaamiskykyä, huolellisuutta, työhalua ja työkykyä. Työkasvatus kehitti lasten omintakeista havaintokykyä, antoi elävää kokemusta ja tietoa ilmiöistä ja asioista.
Jotta lastentarha pystyi täyttämään kasvattavaa tarkoitustaan, sillä tuli olla riittävä määrä johtajattaria ja opettajia. Arvokas lapsuus toteutui kouluttamalla opettajia lastentarhoihin. Siksi myös Suomeen tarvittiin laitos lastentarhanopettajien koulutusta varten, jonka Hanna vuonna 1892 perusti yhdessä Elisabeth Alanderin (1859–1940) kanssa.
Hannan mukaan sen, joka oli saanut vastuulleen pienten lasten kasvattamisen, tuli erityisesti noudattaa Fröbelin lausetta: ”Seid innerlich aktiv, äusserlich passiv” (suom. ”Olkaa sisäisesti toimessa, ulkoisesti toimetonna”). Kaiken toiminnan lähtökohtana oli luoda kasvatuksellinen tilanne, jossa lapsen synnynnäiset voimat saivat ilmetä luonnollisesti ja vapaasti. Hyvä lapsuus sisälsi mahdollisuuksia mielikuvituksen käyttöön, vapautta ja riittävästi tilaa toteuttaa luovaa toimintaa.
Lastentarhan monipuolisten ja runsaiden työskentelymuotojen tavoitteena oli tyydyttää lapsen luontaista toimintahalua ja tarjota vaihtelua leikin ja työn välillä. Toiminta sisälsi muun muassa voimistelua, piirustusta, puupalikoilla rakentelua, laulua, soittoa, satuja ja kertomuksia, kuvien katselemista, taloustoimia, eläinten ja kasvien hoitoa ja leikkiä.
Arvokkaaseen lapsuuteen sisältyi Hannan maailmassa monipuolisten taitojen omaksuminen. Toiminta eteni lapsen kehitystaso huomioiden helposta vaikeampaan. Koti ja yhteiskunta -lehden artikkelin esimerkki vuodelta 1891 kuvailee: ”Paperin pujottaminen alkaa yksinkertaisella säikäleellä ylös, ja toisella alas ja päättyy sillä, että lapset voivat sekä jäljentää hyvinkin mutkikkaan kaavan että usein keksiä itsenäisiäkin.” Ensin korostettiin taitojen opettamista lapsen ikätasoa vastaavasti ja taitojen karttuessa myös lasten omaa kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta taitojen soveltamisessa. Lasten taitojen kasvattaminen ja ohjaaminen edellytti toimintaan koulutettujen opettajien läsnäoloa.
Arvokas lapsuus tarkoitti Hannalle myös toimintaan sopivia, kodinomaisia tiloja, joissa lastentarhatoiminta pääsi oikeuksiinsa ja jotka olivat pienille lapsille turvallisia ja innostavia. Jo Sörnäisten kansanlastentarhassa oli tilaa, ilmaa ja valoa, joita arkkitehti Wivi Lönn (1872–1966) syvensi uusiin mittoihin jugend-vaikutteisessa Ebeneser-talossa. Ebeneser-talo – tai kuten sitä aikoinaan kutsuttiin, Ebeneserkoti – sisälsi useita aurinkoisia huoneita, joissa lapset löysivät rauhallisen paikan itselleen, sekä yhden suuremman salin, johon kaikki lastentarhan lapset saattoivat kokoontua yhteen. Huoneiden tuli olla sopivan kokoisia yhdelle lapsiryhmälle, ja niitä täydennettiin kodinomaisella sisutuksella. ”Uutimet, kukat ikkunoilla ja taulut seinillä luovat kodikkuutta ja pieni leikkinurkka…”, kuvaili Ebeneserin lastentarhan johtaja Elin Waris vuonna 1928 Lastensuojelulehdessä.

Ebeneser-talo 1910. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Hanna Rothman käynnisti aikoinaan rahankeruun Ebeneser-talon rakentamiseksi Sörnäisten lapsille saaden yrittäjät tukemaan rakennustyötä. Naisten ääni -lehden artikkelissa vuonna 1913 kerrotaan laajasti suomalaisen lastentarhatyön 25-vuotisesta taipaleesta. Kirjoituksessa korostetaan sitkeyttä ja horjumatonta luottamusta lastentarha-aatteeseen sekä taukoamatonta työtä ja ponnistelua sen kehittämiseen.
”Ei tarvitse muuta kuin ajatella mitä se merkitsee, kun ihminen, jolla ei ole ollut omia varoja ensinkään käytettävänään, on laajentanut työtään niin, että hänellä on nyt sitä varten rakennettu oma talo, jonka suojiin joka päivä kokoontuu satoja lapsia, ja jossa toimii noin 20 opettajaa ja 40 opettajatarkokelasta.” Naisten ääni -lehti vuosi 1913.
Lahjoitusten avulla kauniin jugend-rakennuksen valmistuminen mahdollistui ja sitä kautta suomalaisen varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen kehittyminen.
Nyt Hanna Rothmanin 170-vuotisjuhlavuonna on aika käynnistää Ebeneser-talon julkisivukorjauksen valmistelu ja siihen liittyvä varainkeruukampanja. Lastentarhamuseota ylläpitävä ja kiinteistön omistava Ebeneser-säätiö on toiminnallinen, yleishyödyllinen säätiö, jolla ei ole riittävästi omaa varallisuutta julkisivukorjauksen toteuttamiseen. Siksi olemme hakeneet rahankeruulupaa, jonka Poliisihallitus on myöntänyt 1.1.2026 alkaen.
Arvokasta lapsuutta voidaan edistää myös pitämällä huolta puitteista, joissa sitä toteutetaan: moninaisessa toiminnassa varhaiskasvatuksen ja sen historian sekä taiteen parissa. Tätä työtä tehdään yhdessä talon toimijoiden – Lastentarhamuseon, päiväkoti Ebeneserin ja Keski-Helsingin musiikkiopiston –kanssa.
Taina Sillanpää
Lastentarhamuseon johtaja




