Matkapäiväkirja, osa 3: Koulumuseoiden ja kokoelmien symposium Berliinissä 28.-30.6.2023
29/08/2024
Ebeneser-säätiön tunnustuspalkinto Pikku Kakkoselle
14/11/2024
Kansanlastentarhan juurilla – Pestalozzi-Fröbel-Haus 150 vuotta
”Lokakuussa 1881 hankkiutui Hanna Rothman Elisabeth Blomqvistin kehoituksesta matkalle kohti Berliiniä määrän päänä Pestalozzi-Fröbel-Haus’in lastentarhaseminaari. (--) Rouva Henriette Schrader-Breymann, ruumiiltaan ja sielultaan Fröbelin läheinen heimolainen, oli kaiken keskipisteenä. (--) Keräten ympärilleen moniin eri kansallisuuksiin lukeutuvia nuoria naisia hän ajoi suuren sukulaisensa asiaa tuoden näkyviin Fröbelin oppien ytimen, jonka hän hellävaraisin ponnistuksin vapautti paljon tilaa vaatineesta ulkokuoresta ja sitten kehitti sitä edelleen. (--) Kyllin suureksi ei voine arvioida sitä, että Hanna Rothmanin tie vei juuri Pestalozzi-Fröbel-Haus’iin, missä Henriette Schraderin kehittämällä tavalla käsitettiin Fröbeliä.” Ebeneserkoti, 1923
Mikä oikeastaan oli Pestalozzi-Fröbel-Haus, kuka oli Henriette Schrader-Breymann, ja millainen merkitys näillä on ollut suomalaisen lastentarhatoiminnan alkuvaiheisiin?
Pestalozzi-Fröbel-Haus piirroksena.
Henriette Schrader-Breymannin inspiraatio
Henriette Schrader-Breymann (1827–1899) opiskeli 1840-luvun lopulla sukulaisensa, äitinsä serkun, Friedrich Fröbelin (1782–1852) oppilaana Saksan Keilhaussa sijaitsevassa oppilaitoksessa ja työskentelikin siellä hetken. Fröbel oli perustanut ensimmäisen lastentarhan vain kahdeksan vuotta aikaisemmin, vuonna 1840. Oppilaitoksessa Schrader-Breymann pääsi perehtymään paitsi Fröbelin ajatuksiin suoraan häneltä itseltään, myös Fröbeliä innoittaneen Johan Heinrich Pestalozzin (1746–1827) kasvatusajatuksiin. Molemmilla oli kiistaton vaikutus Schrader-Breymannin lastentarhaideologian kehittymiseen.
Pestalozzi nosti esiin äidin roolin kasvattajana, mutta ei tarkoittanut sillä ainoastaan biologista äitiyttä, vaan toi siihen myös eettisen ja kulttuurisen ulottuvuuden – niin sanotun henkisen äitiyden ajatuksen, jota Fröbel jatkoi. (Henkisen äitiyden käsitettä laajemmin tarkastelee Maija Meretniemi väitöskirjassaan Hyvä koti ja henkinen äitiys lastentarhatyön esikuvina.) Lisäksi Pestalozzin tavoitteena oli kaikkien, myös köyhimpien, lasten kasvattaminen.
Fröbel oli tutustunut Pestalozzin ajatuksiin työkasvatuksesta ja nosti sitä esiin myös omassa pedagogiikassaan. Fröbel voidaan nähdä kuitenkin teoreettisempana pedagogina kuin käytännön työtä korostanut Pestalozzi, vaikka selviä yhtäläisyyksiä heidän ajattelussaan onkin. Fröbelin ajatuksiin ja menetelmiin voit tutustua tarkemmin täältä.
Henriette Schrader-Breymanniin teki vaikutuksen sekä Pestalozzin että Fröbelin näkemykset äidin ja kodin tehtävien merkityksestä ihmiskunnalle. Henkisen äitiyden käsitteen kautta tämä laajeni koskemaan kaikkia naisia. Tämän ajatuksen Schrader-Breymann kiteytti tunnuslauseeksi ”Übet geistige mütterlichkeit”, vapaasti suomennettuna ”vaalikaa henkistä äitiyttä”. Tunnuslause eli pitkään Suomessakin, saksankielinen lause on esimerkiksi kaiverrettu useisiin lastentarhanopettajien ammattimerkkeihin.
Pyöreä kaulakoru, jonka toisella puolella on nimi ja koholla oleva muotokuva Henriette Schrader-Breymannista.
Kaulakorun toisella puolella on teksti "Übet geistige mütterlichkeit" ja "Pestalozzi-Fröbelhaus 1873 1898". Koruja on Lastentarhamuseon esinekokoelmassa kaksi.
Henriette Schrader-Breymann.
Ajatus kansanlastentarhasta syntyy
Henriette Schrader-Breymann yhdisti Pestalozzin ja Fröbelin ajatukset ja liitti niihin omia painotuksiaan. Vuonna 1874 (joissain lähteissä 1873) hän avasi Berliiniin oppilaitoksen, jolle hän antoi nimen esikuviensa mukaan: Pestalozzi-Fröbel-Haus.
Oppilaitoksesta kasvoi Schrader-Breymannin johdolla laaja sosiaalipedagoginen koulutus- ja kasvatuskeskus, jossa oli myös lastentarha, seimi ja esikoulu sekä alkuopetusluokka, koululaisten päiväkoti ja kesäsiirtolatoimintaa. Hän kehitti Fröbelin lastentarha-ajatusta eteenpäin Pestalozziin nojautuen: hänen lastentarhansa oli tarkoitettu koko kansan lapsille, ja Schrader-Breymannia pidetäänkin niin kutsutun kansanlastentarhan kehittäjänä.
Schrader-Breymann piti tärkeänä, että kansanlastentarhat olivat kotoisia ja etenkin pienimpiä lapsia ympäröisi siellä lämmin kodin ilmapiiri. Hän kehitteli toimintamallin, joka perustui lapsiryhmäjakoon – mallin, joka näkyy päiväkodeissa tänäkin päivänä. Aiemmin lastentarhoissa oli ollut ryhmässä jopa 50–60 lasta, mutta Schrader-Breymannin mallissa lapset jaettiin enintään 30 lapsen ryhmiin ikäryhmittäin. Talous- ja puutarhatöiden yhteydessä ryhmät jaettiin pienempiin, 10–15 lapsen ryhmiin.
Hän painotti Fröbeliltä ja Pestalozzilta omaksumaansa työkasvatusta ja muokkasi sitä yhä käytännönläheisempään suuntaan. Työkasvatuksen tavoitteena oli herättää lapsissa sosiaalista vastuuntuntoa. Lapsilla ei siis varsinaisesti ”teetetty työtä”, vaan yhdessä heidän kanssaan tehtiin erilaisia kotoisia taloustoimia ja samaan aikaan keskusteltiin ja sitä kautta opittiin. Työkasvatuksen rinnalla vuorotteli lasten monimuotoinen leikki.
Fröbelin varhainen lastentarha oli Schrader-Breymannin mielestä turhan kaavamainen. Sen sijaan hän kehitteli oman toimintatapansa, kuukausiaihetyöskentelyn, jotta toiminta olisi kokonaisvaltaisempaa ja elämänläheisempää. Työkasvatusta, leikkiä ja oppimista toteutettiin kuukausittain vaihtuvan teeman ympärillä, jolloin asiat kytkeytyivät toisiinsa luontevammin.
Kuukausiaihesuunnitelma vuodelta 1912. Aiheet noudattivat usein vuodenkiertoa.
Ebeneser – meidän PFH:mme
”Hanna Rothman tunsi piankin, että täällä [Pestalozzi-Fröbel-Hausissa] oli hänen hyvä olla. Mitä hän täällä sai, kuvastuu sittemmin kirjeestä, jonka hän v. 1890 kirjoitti eräälle P-F-H:n jäsenelle: ’Niin, siunaan Berliiniin tuloni hetkeä. Se antoi sisällön ja muodon elämälleni, se herätti minussa eleille kyvyn olla hyödyksi muille. Kiitostani en voi sydämellisemmin ilmaista kuin näillä sanoilla: Joka on ollut rouva Schraderin oppilas, on velvoitettu uuraaseen, uskolliseen työhön.’” Ebeneserkoti, 1923
Suomalaisen lastentarhatyön uranuurtaja Hanna Rothman (1856–1920) opiskeli Pestalozzi-Fröbel-Hausissa vuosina 1881–1882. Kymmenen vuotta myöhemmin Rothmanin elämänpituinen työpari Elisabeth Alander (1859–1940) opiskeli samassa oppilaitoksessa, ilmeisesti Henriette Schrader-Breymannin yksityisoppilaana. Myös Rothman palasi Berliiniin useaan otteeseen ja muun muassa kirjoitti myöhemmin lastentarhoistaan ja kokemuksistaan Pestalozzi-Fröbel-Hausin Vereinszeitung-nimiseen lehteen.
Hanna Rothmaniin tekivät vaikutuksen erityisesti Schrader-Breymannin luennot kansanlastentarhan yhteiskunnallisesta merkityksestä, talousaskareista ja kasvattajattaren äidillisyydestä. Rothman korostikin myöhemmin juuri käytännön työn ja leikin merkitystä koulumaisen opetuksen sijaan.
Uusi Suometar 15.09.1883: Hanna Rothman mainitsi oppilaitoksensa jo ensimmäisen lastentarhansa (ei vielä kansanlastentarha) perustamisen aikoihin. Ilmoitus Uusi Suometar -lehdessä 15.9.1883. Nya Pressen 28.8.1893: Sörnäisten Kansankodissa on alkamassa uusi lukuvuosi. Ilmoitus Nya Pressen -lehdessä 28.8.1893.
Rothman perusti Suomeen ensimmäisen kansanlastentarhan vuonna 1888 ja siinä näkyi selvästi sekä Fröbelin että Schrader-Breymannin vaikutus. Ebeneserkoti-kirjassa (1923) kuvaillaan kansanlastentarhan avaamista juhlallisesti: ”Näin oli tie raivattu. Lastentarha rakennettuna Fröbelin aatteiden pohjalle, sellaisina kuin Henriette Schrader oli ne tulkinnut, oli ensi kerran työntänyt juurensa suomalaiseen maaperään.” Ne juuret kaivautuivat niin syvälle, että voidaan todeta suomalaisella varhaiskasvatuksella olevan vahvasti paitsi fröbeliläinen, myös schrader-breymannilainen tausta. Ensimmäisen kansanlastentarhan nimeksi tuli sopivasti Helsingin Fröbel-laitos.
Rothman ja Alander alkoivat pian haaveilla myös omasta Pestalozzi-Fröbel-Hausistaan, lastentarhanopettajien koulutuksesta. Tämä toteutui vuonna 1892 ja ensimmäiset kasvattajatarkurssit aloittivat toimintansa kaksi vuotta aiemmin perustetun Sörnäisten kansanlastentarhan yhteydessä.
Henriette Schrader-Breymann kuoli vuonna 1899 ja hänen muistokseen julkaistiin Helsingissäkin ruotsinkielinen kahdeksansivuinen pienpainate ”Fru Henriette Schrader, född Breymann” (Hufvudstadsbladets nya tryckeri). Siinä nimimerkki M. T. (todennäköisesti Maria Toppelius) käy läpi sitä, kuka oli Schrader-Breymann ja harmittelee useaan otteeseen, miten vähän hänen työtään vielä tunnetaan Suomessa. Siinä hän kutsuu myös Sörnäisissä toimivaa lastentarhaseminaaria Pestalozzi-Fröbel-Hausin tytärlaitokseksi (dotteranstalt), mikä alleviivaa yhtäläisyyksiä. Hänen mukaansa Schrader-Breymann seurasi myös mielenkiinnolla suomalaisen lastentarhatyön ensiaskelia.
Sörnäisten kansanlastentarhan (myöhemmin Ebeneserin) kasvattajatarkurssien opettajakunta ryhmäkuvassa vuonna 1903. Kuvassa edessä vas. lukien Elisabeth Alander, Elin Waris, Hanna Stenius, Elin Olander ja Hanna Rothman. Takana Sigrid Glad ja Ingrid Rancken. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
5.5.1892 päivätyssä kirjeessään Elisabeth Alanderille Hanna Rothman haaveilee tulevan lastentarhanopettajakoulutuksen aloittamisesta: ”Kuvailehan mielessäsi meidän tulevaa ’Pestalozzi-Fröbel-Haus’iamme 2–3 vuotisine nuortennaisten kursseineen, joista olisi elämän taipaleelle niin tietopuolista kuin käytännöllistä mukaanvietävää, tulipa heistä sitten lastentarhanopettajattaria tai jotain muuta” (kirjeen suomennos Ebeneserkoti-kirjassa, 1923).
Kun vuonna 1908 sekä kansanlastentarha että kasvattajakurssit (sittemmin Ebeneserin lastentarhaseminaari) siirtyivät uuteen Ebeneser-taloon, yhtäläisyydet Pestalozzi-Fröbel-Hausiin kasvoivat. Ebeneserin suunnitelleen arkkitehti Wivi Lönnin varhaisemmassa piirroksessa Ebeneser-talon arkkitehtuurissa on myös yhtymäkohtia Pestalozzi-Fröbel-Hausin rakennukseen – esimerkiksi talon päätyihin oli tarkoitus tulla tornimaiset pyöreät kulmat, kuten Berliinin oppilaitoksessakin, mutta myöhemmässä suunnitelmassa niistä luovuttiin.
Esimerkkeinä yhtäläisyyksistä mainittakoon, että Pestalozzi-Fröbel-Hausissa opiskelijat harjoittelivat lasten kanssa talousaskareiden tekoa erillisessä harjoituskeittiössä. Ebeneserissä tätä pienryhmäharjoittelua toteutettiin talon 1. kerrokseen rakennetussa Toimelaksi nimetyssä opetustilassa. Niin ikään Fröbelin mallin mukaisia kasvimaita oli paitsi Fröbelin perustamissa lastentarhoissa, myös Pestalozzi-Fröbel-Hausissa ja 1900-luvun alussa Ebeneserinkin pihamaalla.
Pestalozzi-Fröbel-Hausista ja Ebeneseristä otettujen valokuvien perusteella erityisesti työkasvatusta toteutettiin hyvin samalla tavalla. Rothman ja Alander toivat työkasvatuksen lisäksi myös kuukausiaihetyöskentelyn oleelliseksi osaksi suomalaista lastentarhatyötä, aivan kuten Schrader-Breymann oli opettanut.
Ebeneserin kasvimaata haravoidaan 1910-luvulla. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Pestalozzi-Fröbel-Haus 150 vuotta
Pestalozzi-Fröbel-Hausista valmistui kasvattajattaria, jotka hajaantuivat ympäri maailmaa ja veivät fröbeliläistä, Pestalozzista inspiroitunutta ja Schrader-Breymannin tulkinnan mukaista pedagogiikkaa eteenpäin. Esimerkiksi Suomessa myöhemmin lastentarhanopettajia kouluttanut ja lastentarhain tarkastajana toiminut Elsa Borenius (1881–1958) valmistui lastentarhanopettajaksi Tukholmassa, jossa hänen opettajanaan toimi Henriette Schrader-Breymannin oppilas Anna Ericksson.
Pestalozzi-Fröbel-Hausista valmistuneiden naisten verkosto oli laaja ja moni heistä teki myöhemminkin useita vierailuja vanhaan oppilaitokseensa. Suomesta on perinteisesti tehty myös erilaisia opintokäyntejä Saksaan Fröbelin jalanjäljille, ja Pestalozzi-Fröbel-Haus on ollut yksi keskeisimmistä vierailukohteista. Opintokäyntejä on tehty eri kokoonpanoilla pitkin 1900-lukua ja viimeisimpänä me Lastentarhamuseon työntekijät vierailimme siellä kesäkuussa 2023.
Opettajat Armas Soriola ja Armo-Laina Sirelius tekivät opintokäynnin Pestalozzi-Fröbel-Hausiin vuonna 1929 ja lähettivät sieltä postikortin Suomeen Elisabeth Alanderille.
Pestalozzi-Fröbel-Hausin seinään on ikuistettu talon alkuperä. Kuvaaja: Susanna Gillberg.
Pestalozzi-Fröbel-Hausin julkisivua kesällä 2023. Kuvaaja: Susanna Gillberg.
Pestalozzi-Fröbel-Haus toimii Berliinissä yhä tänäkin päivänä, ja sen perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Sen toiminta on nykyäänkin laajaa ja monipuolista, ja sen alaisuudessa toimii useita koulutuskeskuksia ja lasten ja nuorten hyvinvointia edistäviä laitoksia. Painotus on yhä sosiaalipedagogiikassa, vaikka oppilaitoksen toiminta onkin Henriette Schrader-Breymannin ajoista muuttunut.
On hienoa, että Pestalozzi-Fröbel-Haus elää ja voi hyvin. Lastentarhamuseo toivoo PFH:lle onnea vielä seuraavillekin 150 vuodelle!
Susanna Gillberg
Lastentarhamuseon kokoelma-amanuenssi
Lähteet: Alander, E. (1923) Ebeneserkoti 1890–1922. Katsaus Hanna Rothmanin ja Elisabeth Alanderin laitosten 32-vuotiseen toimintaan. Meretniemi, M. (2015). Hyvä koti ja henkinen äitiys lastentarhatyön esikuvina. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0203-4 Pestalozzi-Fröbel-Haus https://www.pfh-berlin.de
