Teeman mukaisesti toimme Berliinissä järjestettyyn symposiumiin tervehdyksen Suomesta ja varhaiskasvatuksen historiasta Lastentarhamuseon esittelyllä. Esityksen pitivät museolehtori Fredrika Visuri ja kokoelma-amanuenssi Susanna Gillberg aiheenaan nykydokumentointi ja kokoelmien käyttö digitaalisilla alustoilla Lastentarhamuseossa. Fredrika ja Susanna esittelivät Lastentarhamuseon kokoelmia sekä tapoja hyödyntää sosiaalista mediaa ja muita digitaalisia alustoja tehtäessä nykydokumentointia. Museoiden tehtävänä on historiallisen aineiston lisäksi tallentaa ja dokumentoida nykypäivän ilmiöitä tulevien sukupolvien käyttöön. Esimerkkinä he kertoivat Lastentarhamuseon maaliskuussa 2020 toteuttamasta nykydokumentointihankkeesta, jossa päiväkotien henkilöstölle suunnatun online-kyselyn avulla selvitettiin työtekijöiden kokemuksia päiväkotielämästä Covid 19-pandemian poikkeusoloissa. Fredrika ja Susanna esittelivät myös Finna-hakupalvelua, johon museomme liittyi vuonna 2023 ja joka on lisännyt Lastentarhamuseon kokoelmien näkyvyyttä ja saavutettavuutta huomattavasti.

Symposiumin ohjelmassa kuulimme mielenkiintoisia puheenvuoroja muun muassa Würzburgin yliopiston visuaalisen median tutkimuskeskuksesta (The Research Centre for Historical Visual Media) ja erityisesti opetustaulujen tutkimuksen tulevaisuudesta. Tutkimuskeskuksella on Euroopan laajin opetustaulujen kokoelma 150 vuoden ajalta. Puheenvuorossa korostettiin opetustaulujen tärkeää asemaa muun muassa oppilaiden maailmankuvan rakentumisessa. Opastustauluilla on laaja historia, joka vaihtelee esitystavoiltaan ja sisällöiltään kouluaineiden mukaan. Puheenvuorossa käsiteltiin myös sitä, miten erilaisten datakantojen avulla usein muista tutkimuksista erillistä opetustaulujen tutkimusta voidaan linkittää toisiinsa ja muihin vastaaviin tutkimuksiin.

Bratislavan kasvatusta ja pedagogiikkaa sisältävän museon (Museum of Education and Pedagogy) esityksessä käsiteltiin museon muuttoa uusiin tiloihin ja muuton merkitystä erityisesti kokoelmiin. Aiemmin kokoelmat oli varastoitu paikoin epäsystemaattisesti puutteellisten tilojen takia. Kokoelmien uudelleen sijoittaminen mahdollisti kuraattoreille uuden tavan tutkia yksittäisiä kokoelmia ja luoda holistisen tavan kokoelmien muodostamiseen osana museon perustoimintaa. Slovenian koulumuseo esitteli laajaa tekstiilikokoelmaa ja Itävallasta Wienin yliopistosta tutkijat esittelivät digitaalista kasvatuksellisten elokuvien kokoelmaa. Kolmipäiväisen seminaarin sisältöön kuului vielä paljon muitakin kiinnostavia esityksiä, josta viimeisen päivän anti jäi osaltamme kuulematta, sillä matkamme suuntautui Friedrich Fröbelin jalanjäljille Bad Blankenburgiin.

Ekskursio Reckahnin kylään ja koulumuseoon

Erilaiset retket koulumuseoihin ja muihin kiinnostaviin kasvatuksen historiasta kertoviin paikkoihin ja kokoelmiin ovat perinteisesti kuuluneet symposiumien ohjelmaan. Symposiumin toisena päivänä, torstaina tutustuimme Reckahnin kylän vanhaan kulttuuriympäristöön. Vuodesta 1992 lähtien Reckahnin koulumuseo on tarjonnut vierailijoilleen tietoa ja elämyksiä alueen kouluhistoriasta 1700-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin. Museo sijaitsee entisessä koulurakennuksessa, joka on rakennettu 250 vuotta sitten. Koulumuseo muodostaa yhdessä läheisessä linnassa sijaitsevan Rochowin museon (perustettu 2001), puiston, kirkon ja kartanon kanssa ainutlaatuisen kulttuurikokonaisuuden. Alkuperäisellä historiallisella paikalla sijaitsevat Reckahnin museot esittelevät, tiedottavat ja tutkivat erityisesti Reckahnin maaseutukoulujärjestelmän uudistamista, hallintoa ja taloutta valistuksen aikakaudella. Reckahnin kylä on tunnettu kaikkialla Euroopassa. Kartanonherra Friedrich Eberhard von Rochow (1734–1805) perusti koulun vuonna 1773 ja avasi Preussin ensimmäisen kaksiluokkaisen maalaiskoulun. Koulun lähtökohtana oli progressiivinen kasvatus ja ensimmäisen opettajansa Heinrich Julius Brunsin (1746–1794) kehittämä lapsilähtöinen opetusmenetelmä teki koulusta alueellisen mallin muille maaseutukouluille muun muassa Tanskassa, Ranskassa, Puolassa ja Venäjällä.