Hanna ja Betty
suomalaisen lastentarhatoiminnan uranuurtajakaksikko
Suomalaisen lastentarhatyön uranuurtajat Hanna Rothman ja Elisabeth Alander tekivät mittavan uran varhaiskasvatuksen ja opettajakoulutuksen parissa. Heitä tituleerataan myös suomalaisen varhaiskasvatuksen äideiksi.
Johanna Sofia Rothman (1856–1920), kutsumanimeltään Hanna, syntyi vuonna 1856 Helsingissä Lapinlahden sairaalan taloudenhoitajan perheeseen. Hannan perhe kuului Helsingin ruotsinkieliseen sivistyneistöön, mutta ei ollut erityisen varakas. Hanna kävi ruotsinkielisen tyttökoulun ja oli jo varhain päättänyt hankkia oman ammatin.
Varsinaisen koulun päätyttyä Hanna suoritti nk. opettajatarluokat, jonka jälkeen, vuonna 1881 lähti Berliiniin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Pestalozzi-Fröbel-Haus- nimiseen Henriette Schrader-Breymanin (1827–1899) perustamaan oppilaitokseen. Berliinistä Hanna toi fröbeliläisen lastentarhaideologian Suomeen. Saksalaisen aktiivisuuspedagogi Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusideologia pohjautui elämänläheiseen, sosiaalipedagogiseen, lasten aktiivisuutta korostavaan näkemykseen. Henriette Schrader-Breymanin opeista Hanna otti mukaansa kansanlastentarha-aatteen yhteiskunnallisen merkityksen, taloustöiden tärkeyden ja kasvattajattaren henkisen äitiyden ominaisuudet.
Vuonna 1888 Hanna perusti ensimmäisen kansanlastentarhan Helsinkiin ja heti perään Sörnäisten kansanlastentarhan. Työn laajentuessa hän sai rinnalleen toisen suomalaisen lastentarhatyön uranuurtajan, Elisabeth Alanderin. Elisabeth, Betty Alander (1859–1940) syntyi huonekalutehtailija Alanderin sivistyneistöperheeseen vuonna 1856. Hannan tavoin Betty opiskeli tyttökoulussa ja sen jälkeen opettajatarluokilla, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1881. Työskenneltyään vuoden Sörnäisten kansanlastentarhassa myös Betty lähti Berliiniin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Hän palasi useaan otteeseen Berliiniin jatkamaan opintojaan saamatta niitä kuitenkaan päätökseen.
Betty ja Hanna jatkoivat lastentarhatyön kehittämistä Suomessa ja perustivat vuonna 1892 lastentarhanopettajakoulutuksen Suomeen sekä toimivat vuonna 1908 valmistuneen Ebeneser-talon voimakaksikkona. Ebeneser-talo toimi yli puoli vuosisataa varhaiskasvatuksen ainoana keskuksena Suomessa.
Elisabet Alander ja Hanna Rothman käyntikorttikuvassa 1900-luvun alussa. Kuva: C.P. Dyrendahl. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma
Kielitaito kansainvälisen verkoston takaajana
Varhaiskasvatukseen keskittynyttä koulutusta ei ollut saatavilla Suomessa vielä 1880-luvulla, joten ensin Hannan ja myöhemmin Bettyn oli lähdettävä Berliiniin opiskelemaan. Tämä edellytti toki vahvaa saksan kielen taitoa, jonka molemmat äidinkielenään ruotsia puhuvat naiset omasivat. Hanna luki ahkerasti eri kasvatusfilosofien, kuten Pestalozzin, Rousseaun, Herbert Spencerin ja Ellen Keyn kirjoituksia alkukielellä. Hän palasi kuitenkin Fröbelin kasvatusajatuksiin, kuten Hanna kirjeessään Bettylle vuodelta 1891 kirjoittaa:
"Tänään luimme Spenceriä toisen kerran. Olen lukenut sen pari kertaa ennen ja kuitenkin on sillä tallella entinen mielenkiintonsa ja viehätysvoimansa. Ihmeellisesti yhtyvät Fröbelin ja Spencerin teoriat. Fröbel on kuitenkin käytännöllinen pedagogi. Jospa voisi kääntää Fröbeliä, tehdä hänen teoksensa tunnetuksi."
Hannan tavoin myös Betty luki tunnettujen kasvatusajattelijoiden tekstejä, kuten Comeniusta, Pestalozzia ja Herbartia. Kielitaitoisilla, kansainvälisessä oppilaitoksessa opiskelleilla naisilla oli laajat kansainväliset yhteydet ja he kävivät luennoimassa ulkomailla. Hannan ja Bettyn lisäksi muutkin vuonna 1919 perustetun Suomen Lastentarhanopettajayhdistyksen aktiivit olivat kielitaitoisia, ja heillä oli laajat verkostot esimerkiksi Tanskaan, Saksaan, Viroon ja Ruotsiin. Suomalaiset yhdistysaktiivit osallistuivatkin ensimmäisen pohjoismaisen lastentarhakokouksen suunnitteluun.
Hanna Rothman 13. lokakuuta 1881 Berliinissä otetussa käyntikorttikuvassa. Kuvaaja: G Steffens. Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
Naisten kouluttautuminen 1800–1900-luvun vaihteen suomalaisessa yhteiskunnassa
Hanna ja Betty osallistuivat 1880-luvun lopulla vuonna 1884 perustetun Suomen Naisyhdistyksen kokouksiin ja Betty toimi Naisyhdistyksen perustaman paikan- ja työnvälitystoimiston palkattomana johtajana ennen siirtymistään lastentarhatoiminnan piiriin. Naisyhdistyksen kokouksia järjestettiin myös Ebeneser-talossa. Vuosisadan vaihteessa naisliikkeellä oli kuitenkin useita eri näkemyksiä. Eroja syntyi muun muassa kielikysymysten ja puoluepolitiikan, mutta myös toimintatapojen välillä.
Hanna ei yhtynyt täysin 1800-luvun lopun Naisyhdistyksen näkemyksiin naisten asemasta. Hänen mukaansa naiset olivat miehen rinnalla samanarvoisia, mutta eivät samanlaisia. Hanna painotti käytännön työn merkitystä ja piti sitä teoreettisen tiedon omaksumisen rinnalla tärkeänä erityisesti naisille, mutta myös miehille, riippumatta siviilisäädystä. Hanna Rothman erosi Suomen Naisyhdistyksestä vuonna 1891, mutta jatkoi erityisesti naiskasvatuksen ja naissivistyksen merkityksen korostamista.
Hannan mukaan kansan sivistystasoa voitiin nostaa opettamalla ihmisiä auttamaan itseään. Erityisesti naisten ja lasten aseman parantaminen oli lähellä hänen sydäntään. Vahvat naisten väliset verkostot näkyivät kuitenkin toistuvasti Hannan ja Elisabethin valinnoissa, kuten arkkitehti Wivi Lönnin (1872–1966) toimisena Ebeneser-talon suunnittelijana tai taiteilija Hanna Frosterus-Segerstålen (1867–1946) valikoitumisena Hannan ja Elisabethin muotokuvien maalaajaksi vuonna 1924.
Sekä Hannan että Bettyn elämässä uskonto oli tärkeässä osassa henkilökohtaisessa, mutta myös työelämässä. Kun vuonna 1908 toiminta käynnistyi uudessa, tiloiltaan valtavassa Ebeneser-talossa, oli luontevaa valita talon nimi Raamatusta.
Yhdessä Hanna ja Betty, myöhemmin Hannan kuoleman jälkeen Betty yksin, kehittivät lastentarhatoimintaa ja lastentarhanopettajien koulutusta. Johtajan työkenttä oli varsin laaja sisältäen lastentarhan (suomenkieliset ja ruotsinkieliset osastot), lastenkodin (vuoteen 1913) seimiosaston, koululaisten päiväkodin, kesäsiirtolatoiminnan sekä lastentarhanopettajien koulutuksen. Fröbelin kasvatusfilosofia oli Bettylle erityinen paneutumisen kohde ja häntä pidettiin omana aikanaan kansainvälisestikin arvostettuna Fröbel-asiantuntijana.
Kaiken kaikkiaan Ebeneser toimi suomalaisen varhaiskasvatuksen keskuksena aina 1950-luvulle saakka, jolloin itsenäinen uusi lastentarhaseminaari perustettiin Tampereelle vuonna 1955. Ebeneser toimi lastentarhatoiminnan tukena maanlaajuisesti ja Ebenserin seminaarista valmistuneet opettajat raportoivat toiminnastaan Ebeneseriin säännöllisesti.
Kansankodin lastentarhanopettajaseminaarin oppilaita ja kurssia johtanut Hanna Rothman ryhmäkuvassa 1890-luvun lopulla.
Lastentarhamuseon valokuvakokoelma.
