Vuoden 2024 Voisiko olla toisin? -apuraha Kuusamon kulttuuritoimelle
20/05/2024
Matkapäiväkirja, osa 2: Friedrich Fröbelin jalanjäljillä – kohteena Bad Blankenburg
07/06/2024
Matkapäiväkirja, osa 1: Berliinin museoissa
Lastentarhamuseon henkilökunta teki kesäkuussa 2023 ekskursion Saksaan. Pääkohteena oli koulumuseoiden yhteinen symposium (19th Symposium of School Museums and Collections of Education History) Berliinissä, jossa myös Lastentarhamuseo esitteli kokoelmatyötä sekä digitaalista saavutettavuutta. Berliinissä oltaessa vierailukohteina olivat lisäksi Pestalozzi-Fröbel-Haus sekä lukuisat eri museot näyttelysuunnittelun näkökulmasta. Matkan kruunasi yhden yön mittainen retki Bad Blankenburgiin, jonne Friedrich Fröbel (1782-1852) perusti ensimmäisen lastentarhansa.
Lastentarhamuseon Saksan matkan yhtenä tarkoituksena oli vierailla erilaisissa museoissa ja saada inspiraatiota näyttelysuunnitteluun. Lastentarhamuseon nykyistä näyttelyä on päivitetty ja tullaan päivittämään joidenkin asioiden osalta lähitulevaisuudessa, ja samalla kokonaan uusi näyttely on jo ideointiasteella.
Museovierailuilla kiinnitimme huomiota yleisen vierailukokemuksen lisäksi niin esillepanoratkaisuihin, lapsikävijöiden huomioimiseen, erilaisiin museokäynnin toimintaohjeisiin kuin toiminnallisuuteenkin. Tiedossamme olisi ollut useita lapsille suunnattuja museoita, jotka valitettavasti sattuivat kuitenkin olemaan suljettuina syystä tai toisesta juuri meidän matkamme aikana. Esimerkiksi Mach mit! -museo ja Labyrinth Kindermuseum olisivat kiinnostaneet meitä, mutta ne olivat suljettuina vierailumme aikana. Mutta Berliinistä eivät onneksi museot lopu!
DDR-museo
Ensimmäisenä vierailukohteenamme oli DDR-museo, jota mainostettiin etukäteen yhdeksi Berliinin interaktiivisimmista ja suosituimmista museoista. Ihmisiä olikin tiloihin nähden erittäin paljon ja tukala hellesää oli aistittavissa myös museon sisätiloissa, mikä väkisinkin vaikutti museokokemukseen. DDR-museo kertoo entisen Itä-Saksan arkielämästä monesta eri näkökulmasta. Näyttely koostuu kolmesta osa-alueesta: ”julkinen elämä”, ”valtio ja ideologia” sekä ”elämä tornitalossa”. Näyttelyn tekstit olivat sekä saksaksi että englanniksi, joten niitä oli helppo lukea, vaikkei saksan kieli olisikaan täysin hallussa.
DDR-museon näyttelyyn oli luotu lastentarhainteriööri.
Klassikkoleluja vitriinissä.
Toiminnallisuutta museoon on tuotu etenkin erilaisten avattavien luukkujen kautta – toisinaan luukuille oli enemmän perusteita, toisinaan vähemmän. Kun luukkuja oli avannut tietyn määrän, ne alkoivat omissa käsissä jo kokea inflaation, mutta kyllä niille silti innokkaita avaajia riitti. Luukkujen takaa löytyi valokuvia ja esineitä eri aihepiireistä. Vitriinien lisäksi museossa oli myös interiöörejä, kuten lastenhuone ja keittiö, löytyipä sieltä myös itä-saksalaista päiväkotia esittävä tila! Interiööreihin pääsi sisälle ja niihin oli tuotu erilaisia toiminnallisia elementtejä (esimerkiksi keittiön kaappiin sijoitetulla laitteella saattoi tutkia ja tulostaa 1970-luvun reseptejä). Näitä oli hauska löytää, vaikka välillä olikin hieman epäselvää, että mihin kaikkeen oli tarkoitus koskea. Etukäteen mainostettu aito Trabant P601 -auto interaktiivisine elementteineen oli harmiksemme epäkunnossa.
Lapset vaikuttivat viihtyvän museossa siinä missä aikuisetkin, koska tutkittavaa oli paljon, vaikka kaikki sisällöt eivät olleetkaan lapsille tarkoitettuja. Ihmispaljouden ja tukalan sään vuoksi näyttelyteksteihin ei ehtinyt eikä jaksanut perehtyä kovin syvällisesti, ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla esimerkiksi siitä, millä tavalla näyttelytekstit ovat syntyneet – miksi DDR:stä puhuttiin näyttelyssä juuri sillä tavalla kuin puhuttiin.
Jugend Museum
Vierailimme myös Jugend Museumissa, jonka sisällöt ja museopedagoginen toiminta on suunnattu pääasiassa nuorille (noin 10–18-vuotiaille, mutta toisinaan myös nuoremmille). Museossa oli esillä näyttely nimeltään ”Villa Global – The next generation”. Näyttely oli kiinnostavasti toteutettu: 14 eri kokoista huonetta oli sisustettu erilaisten todellisten henkilöiden huoneiksi, ja kyseiset henkilöt itse olivat olleet sisustamassa huoneitaan. Huoneiden kautta pääsi tutustumaan 14 Berliinissä enemmän tai vähemmän aikaansa viettäneeseen, hyvin erilaisista taustoista tulevaan ihmiseen (”pienistä lapsista isoäiteihin, räppäreistä toimittajiin”). Näyttelyn teemoina oli siis monikulttuurisuus ja -paikkaisuus.
Villa Global -näyttelyssä mukana olleiden henkilöiden haastattelut olivat museoyleisön kuunneltavissa.
Näyttelyssä mukana olleen 8-vuotiaan Marcuksen tulevaisuuden toiveena on asua Amerikassa.
Näyttelyn alussa olisi ollut video, jossa kerrottiin haastattelujen kautta kyseisistä henkilöistä, mutta se meni meiltä ohi. Se kannattaisi varmasti katsoa ennen huoneisiin tutustumista, jotta niihin pääsisi uppoutumaan syvällisemmin.
Yhden niin sanotun päätekstin lisäksi näyttelyssä oli erilaisia pienempiä näyttelytekstejä siellä täällä, ja keskustelimme siitä, kuinka tärkeää olisi museokävijänä tietää, mitä kuuluisi lukea milloinkin ja mistä kaikkialta tekstimuotoista informaatiota voi löytää. Erilaiset tekstilajit olisi hyvä erottaa jo visuaalisestikin: minkälaiset tekstitaulut ovat esimerkiksi henkilöiden omia kommentteja, tai millaisissa tauluissa tai papereissa kerrotaan yleisesti huoneeseen liittyvästä henkilöstä. Sinänsä oli erittäin hyvä, että tekstejä oli, sillä muuten näyttely olisi jäänyt huomattavasti pintapuolisemmaksi. Museon verkkosivuilta löytyy näyttelyyn liittyvää lisämateriaalia, kuten henkilöiden esittelyt, mutta ne ovat vain saksaksi.
Alice – Museum für Kinder
Wuhlheiden puistoalueella sijaitsevassa FEZ-Berlinin vapaa-ajan ja kulttuurin keskuksessa sijaitsee lapsille ja nuorille suunnattu museo, Alice – Museum für Kinder. Se oli yleisöltä suljettu matka-ajankohtanamme, mutta olimme heihin etukäteen yhteydessä ja pääsimme seuraamaan 15-vuotiaiden kouluryhmälle järjestettyä opastusta ja saimme samalla kiinnostavan opastuksen itsekin. Vastaanotto oli ihana ja meille esiteltiin museota juuri meitä kiinnostavista, museopedagogisista näkökulmista. Tätä museota suosittelemme lämpimästi, etenkin jos mukananne on hieman vanhempia lapsia.
Alicessa oli esillä näyttely, jonka nimi englanniksi käännettynä on Susi & Us - To Look Or To Look Away. Näyttely pohjautuu Birgitta Behrin kirjaan nimeltä ”Susi, die Enkelin von Haus Nummer 4” (2016) ja sitä suositellaan yli 10-vuotiaille sisältönsä ja aiheensa vuoksi. Näyttely ja kirja pohjautuvat tositapahtumiin, ja kertovat juutalaistyttö Susi Collmin kokemuksista juutalaisvainojen aikana vuosina 1942–1945. Näyttelyn teemana on rohkeus: kääntääkö katse pois vai puuttuako, niin historiassa kuin tänäkin päivänä. Aiheina ei siis ollut vain Susin tarina, vaan kävijät ohjattiin pohtimaan samoja teemoja myös tässä päivässä.
Näyttelyyn oli piilotettu asioita, jotka oli nähtävissä vain punaisten linssien lävitse. Muun muassa kuvan vanerista tehdyt hahmot ajattelevat salaisia ajatuksia, jotka paljastuvat punalasien kautta.
Susi & Us -näyttely oli koostettu kaupungin mukaisesti ja sieltä löytyi muun muassa koulu, elokuvateatteri ja kauppa. Näyttelyssä edettiin tutkimalla kaupungin karttaa.
Näyttely on jaettu seitsemään osa-alueeseen tai tilaan, joissa Susin tarina etenee toiminnallisesti. Opastuksella nuorten ryhmä kokoontui ensin yhteen ja kävi läpi opastuksen sisältöä ja taustatarinaa. Sen jälkeen he jakautuivat kiertämään näyttelytilaa paperisten tehtäväkarttojen kanssa, itsenäisesti ja pienemmissä ryhmissä. Opastuksen lopuksi nuoret koottiin vielä uudelleen yhteen ja opas kävi heidän kanssaan keskustellen läpi tehtäviä ja nuorten ajatuksia ja omia kokemuksia. Opastusta oli kiinnostavaa seurata, ja oppilaat vaikuttivat sitoutuneilta tehtäviinsä.
Kartan tehtävät liittyivät näyttelyn tiloihin. Esimerkiksi yhdessä tehtävässä piti rastita oikeista kuvista, mitkä asiat olivat juutalaisilta kiellettyjä natsidiktatuurin aikana (kuten uimahallissa käyminen, puhelimen käyttö tai lemmikkien omistaminen). Aiheesta puhuttiin siis hyvin suoraan ja kiertelemättä. Osa tehtävistä edellytti myös pohdintaa tämän päivän vastaavissa tilanteissa. Susin piileskelyä käsittelevään tilaan liittyvässä tehtävässä todettiin, että juutalaisten oli myös vaikea löytää apua natsidiktatuurin aikana. Tehtävässä kehotettiin pohtimaan, missä tilanteessa muut ovat tarvinneet sinun apuasi ja miten siinä tilanteessa toimit. Kaikkiin tehtäviin ei ollut olemassa oikeita vastauksia, jotka olisi löytynyt näyttelystä, vaan ne edellyttivät omaa pohdintaa.
Näyttely oli teknisesti erittäin toimiva ja siinä oli useita kiinnostavia oivalluksia. Esimerkiksi oikean kokoisten vanerihahmojen yllä oli punaisia ajatuskuplia, ja vasta oppaalta saatujen punaisten lasien läpi oli mahdollista nähdä ja lukea hahmojen ajatukset. Tekninen toteutus oli myös hyvin viimeisteltyä ja kokonaisuus oli visuaalisesti miellyttävä. Näyttely oli hyvin toiminnallinen, ja kaikki toiminnallisuus oli perusteltua – ei ollut availtavia luukkuja vain availun vuoksi, vaan kaikella oli jokin funktio tai ajatus, jonka se välitti. Alice – Museum für Kinder oli ehdottomasti paras museokokemus tällä reissulla!
Vierailut muissa museoissa ovat aina antoisia. Meille museon työntekijöinä ja näyttelysuunnittelijoina on tärkeää tavoittaa myös museokävijän kokemus, jotta emme sokaistuisi omille sisällöillemme ja toimintatavoillemme. Me lastentarhamuseolaiset olemme kaikki muutenkin aktiivisia museokävijöitä, mutta vielä antoisampaa on tutustua niihin yhdessä! Kaikki matkan aikana vieraillut kohteet herättivät meissä keskustelua ja niihin on palattu usein matkan jälkeenkin. Kiitos siis paitsi kiinnostaville museoille, myös loistavalle matkaseuralle!
Susanna Gillberg
Lastentarhamuseon kokoelma-amanuenssi
