Päiväkodin sisällä ja ulkotiloissa oli fröbeliläisyys huomattavissa monin tavoin. Kauneuden, leikin ja lapsen mittakaavan korostaminen, Fröbelin lahjojen aktiivinen käyttö arjessa sekä luontoyhteys olivat läsnä. Huonekasveja oli jokaisessa huoneessa, Fröbelin palloja koreissa käden ulottuvilla, erilaisia leikkisoppeja sekä pöydillä kauneutta tuomassa pienet pöytäliinat, joiden päälle kukkia aseteltuna. Ulkotilat olivat yhteydessä sisätiloihin ikkunoiden ollessa osassa huoneista liki lattian rajaan.

Ryhmätiloista oli jokaisesta erilliset ulospääsyt pihalle ja puutarhaan. Pihalla leikkivälineet olivat puuta ja pieniä mökkejä sekä katoksia oli useita. Seikkailuratoja sekä mielikuvitusta rikastavia pöytärykelmiä, joilla mahdollistui varmasti ulkona syöminen tai pienten tuokioiden pitäminen. Jokaisella ryhmällä oli omat pienet kasvilaatikot ja puissa eläimille ruokintapisteitä. Pajumajoja sekä aistipolkuja pihalta löytyi myös. Myös erillinen rakentelupiste oli avattu isommille lapsille, missä pystyi kokeilemaan oikeista rakennusmateriaaleista rakentamista. Sekä sisällä että ulkona oli tekemisen meininki.

Päiväkotiympäristönä Kiga Fröbelhaus oli inspiroiva ja tunnelma oli hyvä. Toki Kathrin toi esille vastaavia haasteita myös saksalaisen varhaiskasvatuksen tilanteessa kuin mitkä ovat tuttuja myös Suomesta. Koulutettua henkilöstöä on haastava löytää ja aikuisten lukumäärän suhde lapsiryhmän kokoon yllätti meidät todellisesti. Muistammeko oikein vai kuulimmeko väärin, mutta kymmentä lasta kohden Kiga Fröbelhausissa työskenteli yksi aikuinen.

Fröbel-näkymä

Museo- ja päiväkotivierailun jälkeen suuntasimme levon kautta pienelle patikointireissulle. Kohteenamme oli Fröbel-monumentti, joka sijaitsi noin tunnin vaelluksen päässä Thüringen kukkuloilla. Monumenttia ehkä enemmän olimme kiinnostuneita paikasta, jonne se oli pystytetty. Kyseinen paikka tunnetaan nykyisin nimellä Fröbelblick eli vapaasti käännettynä nimeltään Fröbel-näkymä. Tarina kertoo, että vaellellessaan kyseisellä kukkulalla ja nähdessään sieltä avautuvat maisemat, Fröbel olisi juuri tuolla kohtaa, jonne monumentti on pystytetty, keksinyt sanan ”lastentarha”.

Oli suorastaan sävähdyttävää löytää kyseinen monumentti. Polku, joka monumentille vei, ei ollut helppokulkuisin. Tasaisin välimatkoin saimme reitin varrelle sijoitetuista tauluista lukea Fröbelin elämästä ja ajatuksista. Opasteista huolimatta illan pimeys alkoi lähestyä ja olimme välillä vähän epäileväisiä, olimmeko eksyneet reitiltä. Puiden lomasta kuitenkin pilkotti jylhä kuutio-lieriö-pallo-veistos. Kiiruhdimme ihastellen veistoksen luo ja hetki meni kääntää katse veistoksesta itse maisemaan, joka oli upea! Näkymä ylsi kauas puiden ja kumpuilevan maaston yli, paljastaen kauniin luonnon muovaaman maiseman. Tuntui uskomattomalta katsoa samaa maisemaa kuin Fröbel aikanaan.