Matkapäiväkirja, osa 1: Berliinin museoissa
05/06/2024Lastentarhamuseon näyttelyt kiinni 20.6.–14.8.2024
13/06/2024Matkapäiväkirja, osa 2: Friedrich Fröbelin jalanjäljillä – kohteena Bad Blankenburg
Lastentarhamuseon henkilökunta teki kesäkuussa 2023 ekskursion Saksaan. Pääkohteena oli koulumuseoiden yhteinen symposium (19th Symposium of School Museums and Collections of Education History) Berliinissä, jossa myös Lastentarhamuseo esitteli kokoelmatyötä sekä digitaalista saavutettavuutta. Berliinissä oltaessa vierailukohteina olivat lisäksi Pestalozzi-Fröbel-Haus sekä lukuisat eri museot näyttelysuunnittelun näkökulmasta. Matkan kruunasi yhden yön mittainen retki Bad Blankenburgiin, jonne Friedrich Fröbel (1782-1852) perusti ensimmäisen lastentarhansa.
Lastentarhamuseon Saksan ekskursio kesäkuussa 2023 huipentui vajaan vuorokauden mittaiseen vierailuun Bad Blankenburgissa. Kaupunki sijaitsee noin 300 km Berliinistä lounaaseen. Lyhyestä vierailusta huolimatta pienen kaupungin pääkohteet kerettiin todistaa ja kuvata filmirullat täyteen.
Friedrich Fröbel Museo
Saavuimme Bad Blankenburgin juna-asemalle puoliltapäivin ja herkullisen lounaan jälkeen suuntasimme pääkatua pitkin Friedrich Fröbel Museoon. Museo oli perustettu samaan rakennukseen, jonka Bad Blankenburgin kaupunki antoi Fröbelin käyttöön lastentarhakonseptin kokeilua varten vuonna 1839. Jo pelkkä saapuminen tuon punertavan kivirakennuksen äärelle tuntui hyvin erityiselle. Ihastelimme ja kuvasimme taloa hyvän tovin ennen sisälle astumista.
Fröbel-museo oli kiinnostavan runsas. Yleisö pääsi vierailemaan kolmessa kerroksessa, joista ensimmäisessä sijaitsivat lipunmyynti, museokauppa sekä pedagoginen, erilaista leikki- ja oppimisvälineistöä sisältävä tila. Ilmeisesti samassa kerroksessa sijaitsi myös työpajatyöskentelyyn suunnattu tila, jonka havaitsimme ulkopuolelta kurkistellessamme sisälle museoon. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsivat näyttelytilat. Fröbelin henkilökohtaiseen elämään liittyvää omaisuutta esiteltiin kahden lasin takaa tarkasteltavan interiöörihuoneen sekä parin pienemmän vitriinin välityksellä. Pedagogista tuotantoa esiteltiin kahden isomman näyttelytilan avulla, jotka sisälsivät niin vitriineissä olevia esineitä ja arkistomateriaalia kuin valokuvia, tekstejä, pienoismalleja, audiovisuaalista materiaalia ja toimintapisteitä.
Friedrich Fröbel Museo sijaitsee Bad Blankenburgin keskustassa toisten kivitalojen ympäröimänä.
Pienoismalli museon rakennuksesta pihoineen, joka aikoinaan palveli lastentarhatoimintaa.
Museon näyttelyssä oli nähtävillä Friedrich Fröbelin taskukalenteri, joka oli kokoluokaltaan tulitikkuaskin suuruinen.
Fröbelin ensimmäisen lahjan kuuden pallon värit ovat ajan saatossa haalistuneet.
Kokonaisuudessaan Fröbel-museo oli onnistunut. Mukavan perinteinen museo kokosi alleen kattavasti Friedrich Fröbelin luomaa filosofiaa ja tausta-ajattelua lastentarhatoiminnalle. Lisäksi siellä oli nähtävillä suunnitelmia ideaalista lastentarhasta rakennuksineen ja puutarhoineen. Fröbelin luomia oppimateriaaleja oli valtavasti. Lukuisiin vitriineihin sijoitettuna Fröbelin leikki- ja työlahjojen yksinkertaisten materiaalien moniulotteiset hyödyntämisen mahdollisuudet konkretisoituivat vahvasti. Fröbel-fanin mieltä lämmitti nähdä myös käsin kirjoitettuja liuskoja Fröbelin pääteoksesta Ihmisten kasvatus. Museossa oli huomioitu mukavasti myös toiminnallisuus ja näyttelytiloissa sekä kulkureiteillä oli välineistöä, johon sai koskea ja jota kokeilla.
Kindergarten Fröbelhaus
Museon jälkeen pääsimme vierailemaan fröbeliläisessä päiväkodissa. Olimme etukäteen tiedustelleet mahdollisuutta vierailla Kindergarten Fröbelhausissa ja vierailulle meidät toivotti tervetulleeksi päiväkodin johtaja Kathrin Bergman. Kyseinen päiväkoti oli perustettu vuonna 1900 Friedrich Fröbelin kunniaksi. Rakennus ja sen ilmeisesti uudempi lisäosa toimivat myös koulutuspaikkana kasvatusalan toimijoille. Oli yllätys nähdä, miten erityisesti itse päiväkodin rakennus sisälsi lukuisia yhtäläisyyksiä Ebeneser-talon julkisivun kanssa. Yhtä lailla molempien rakennusten julkisivussa on reliefimäinen teksti lasten merkityksestä sekä kuvina lapsia leikeissään ja toimissaan. Kiga Fröbelhausin (kiga = kindergarten) julkisivupuolella oli lisäksi lukuisia viittauksia Fröbeliin muun muassa kuutio-lieriö-pallo-veistosten muodossa.
Kiga Fröbelhausin julkisivussa on paljon yhteneväisyyttä Ebeneser-talon kanssa.
Kigan pihalla oli mahdollisuus ulkoruokailuun ja työskentelyyn myös pöydän ääressä puun varjossa. Laivaa jäljittelevän pöytärykelmän vieressä olevassa laatikossa on syötäviä kasveja.
Tehdasvalmisteisten vastapainona toimi isommille päiväkotilaisille suunnattu rakentelualue, jossa oli mahdollista rakentaa aidoista rakennusmateriaaleista.
Kiga Fröbelhausissa oli jokaisella lapsella oma hammasharja sekä hiusharja lasten itse saatavilla.
Päiväkodin sisällä ja ulkotiloissa oli fröbeliläisyys huomattavissa monin tavoin. Kauneuden, leikin ja lapsen mittakaavan korostaminen, Fröbelin lahjojen aktiivinen käyttö arjessa sekä luontoyhteys olivat läsnä. Huonekasveja oli jokaisessa huoneessa, Fröbelin palloja koreissa käden ulottuvilla, erilaisia leikkisoppeja sekä pöydillä kauneutta tuomassa pienet pöytäliinat, joiden päälle kukkia aseteltuna. Ulkotilat olivat yhteydessä sisätiloihin ikkunoiden ollessa osassa huoneista liki lattian rajaan.
Ryhmätiloista oli jokaisesta erilliset ulospääsyt pihalle ja puutarhaan. Pihalla leikkivälineet olivat puuta ja pieniä mökkejä sekä katoksia oli useita. Seikkailuratoja sekä mielikuvitusta rikastavia pöytärykelmiä, joilla mahdollistui varmasti ulkona syöminen tai pienten tuokioiden pitäminen. Jokaisella ryhmällä oli omat pienet kasvilaatikot ja puissa eläimille ruokintapisteitä. Pajumajoja sekä aistipolkuja pihalta löytyi myös. Myös erillinen rakentelupiste oli avattu isommille lapsille, missä pystyi kokeilemaan oikeista rakennusmateriaaleista rakentamista. Sekä sisällä että ulkona oli tekemisen meininki.
Päiväkotiympäristönä Kiga Fröbelhaus oli inspiroiva ja tunnelma oli hyvä. Toki Kathrin toi esille vastaavia haasteita myös saksalaisen varhaiskasvatuksen tilanteessa kuin mitkä ovat tuttuja myös Suomesta. Koulutettua henkilöstöä on haastava löytää ja aikuisten lukumäärän suhde lapsiryhmän kokoon yllätti meidät todellisesti. Muistammeko oikein vai kuulimmeko väärin, mutta kymmentä lasta kohden Kiga Fröbelhausissa työskenteli yksi aikuinen.
Fröbel-näkymä
Museo- ja päiväkotivierailun jälkeen suuntasimme levon kautta pienelle patikointireissulle. Kohteenamme oli Fröbel-monumentti, joka sijaitsi noin tunnin vaelluksen päässä Thüringen kukkuloilla. Monumenttia ehkä enemmän olimme kiinnostuneita paikasta, jonne se oli pystytetty. Kyseinen paikka tunnetaan nykyisin nimellä Fröbelblick eli vapaasti käännettynä nimeltään Fröbel-näkymä. Tarina kertoo, että vaellellessaan kyseisellä kukkulalla ja nähdessään sieltä avautuvat maisemat, Fröbel olisi juuri tuolla kohtaa, jonne monumentti on pystytetty, keksinyt sanan ”lastentarha”.
Oli suorastaan sävähdyttävää löytää kyseinen monumentti. Polku, joka monumentille vei, ei ollut helppokulkuisin. Tasaisin välimatkoin saimme reitin varrelle sijoitetuista tauluista lukea Fröbelin elämästä ja ajatuksista. Opasteista huolimatta illan pimeys alkoi lähestyä ja olimme välillä vähän epäileväisiä, olimmeko eksyneet reitiltä. Puiden lomasta kuitenkin pilkotti jylhä kuutio-lieriö-pallo-veistos. Kiiruhdimme ihastellen veistoksen luo ja hetki meni kääntää katse veistoksesta itse maisemaan, joka oli upea! Näkymä ylsi kauas puiden ja kumpuilevan maaston yli, paljastaen kauniin luonnon muovaaman maiseman. Tuntui uskomattomalta katsoa samaa maisemaa kuin Fröbel aikanaan.
Yön jälkeen meillä oli aamupäivä aikaa viettää Bad Blankenburgissa ennen junan lähtöä. Kävimme vielä kertaalleen kaupungin keskustassa todetaksemme, että useissa taloissa luki Fröbelin nimi kyljessä. Fröbel vaikutti elinaikanaan kaupungin elämään monin tavoin. Tämä arvostus näkyi tänä päivänä myös siinä, että kaupunki oli ottanut Fröbelin kuutio-lieriö-pallo-merkin omakseen ja sitä näki muun muassa muotoiluna pensaissa sekä veistoksina kaupungissa. Kaupungin raatihuoneen yksi saleista oli myös nimetty Fröbel Halliksi. Laatan oven pieleensä oli lisäksi saanut ainakin rakennus, jossa aikoinaan valmistettiin käsityönä Fröbelin leikki- ja työlahjoja, kuten Fröbelin palloja ja palikoita.
Viimeiset kuvat kaupungista otettiin vielä junalle kävellessämme, kun ohitimme rakennuksen, jossa Fröbelin tiedettiin asuneet vuosina 1837–44. Asuinvuodet ilmoitettiin kunniakkaasti talon seinässä. Bad Blankenburgiin tuntui jäävän vielä paljon nähtävää ja sisäistettävää. Näimme ansiokkaasti kaikki kohteet, jotka olimme ennakolta reissuohjelmaan suunnitelleet. Pieni päivän mittainen lisä olisi ehkä tuonut vielä jotain itse kaupungista esiin. Fröbelin merkitys kaupungille oli ilmeinen ja olisi ollut hienoa tutustua Fröbelin elämään vielä lisää kaupungin kautta. Toisaalta samalla on vahva tunne, että vierailu Bad Blankenburgissa ei jäänyt viimeiseksi.
Fredrika Visuri
Lastentarhamuseon museolehtori